|
01. Rifles and Hammers
02. Riding the Mushhushu
03. Monuments of Bereavement
04. The Shattering
05. Ancient Goddess of Lust and Battle
06. The Cannibals of Maarat
07. The Paths of Glory
08. Apocalypse Revisited
09. Wasteland 2035
10. Kill the Descendants of Christ
11. The Sharpened Edge of Ignorance
Kesto: 47:49 |
Vaikka vanhanaikaisesta ja "black metalia tulee vain Pohjoismaista" -tyylisestä ummikkoajattelusta onkin jo päästy pitkälti eroon, aivan jokaisesta maasta ei löydy tämän alan mestareita. Espanja on yksi tällaisista tapauksista, eikä kuuden vuoden ikään ehtinyt Daemonlord valitettavasti kykene asiaa toisin todistamaan.
Järjestyksessään Hellfire Centuries on tämä aktiivibändin kolmas täyspitkä ja mukaan mahtuu vuosien varrelle myös lukuisia välijulkaisuja. Kylmäsävyisessä sisällössään tyylin voi summata nopeatempoiseksi ja melodissävyiseksi raa'aksi black metaliksi. Raakuus tosin tässä tapauksessa tulee enemmänkin käytetyistä soundeista ja runsaasti efektoidusta laulusta kuin itse biisien syövyttävästä kataluudesta.
Pääosin kappaleissa kuljetaan lujaa ja mutkat suoristaen, mutta biiseihin on kirjoitettu myös hitaampia osuuksia. Melodiset riffittelyt tuovat mieleen paikoin ruotsalaisen esitystavan, etenkin Dawnin. Melodioissa onkin oma viehätyksensä, sillä näistä on saatu yleisesti ottaen kohtuullisen toimivan kuuloisia. Vastapainona levyn tehoa on kuitenkin torpedoitu tökeröillä soundeilla, överiksi vedetyllä särölaululla ja rasittavasti nakuttavalla rumpukoneella.
Jos normaalisti raakalaismainen laulu onkin vain positiivinen seikka tämän genrekunnan musiikissa, hakee Daemonlord adjektiivinsa toisesta suunnasta. Yliefektoitu rääkynä kuulostaa rasittavalla tavalla särötetyltä ja kimakalta kirkunalta, jossa kirves osuu lähinnä omaan polveen. Toinen valittamisen aihe löytyy tökeröstä rumpukoneesta, jota ei ole selvästi edes yritetty saada kuulostamaan luonnolliselta. Muutoin soundijälki hoitaa hommansa kelvosti.
Ei Hellfire Centuries mikään todellinen väliinputoaja ole, mutta paukut olisivat selvästi riittäneet parempaankin hieman kovemmalla panostamisella. Jos rumpukoneet ja rasittavan särinälaulun voi antaa anteeksi, bändin melodisella paahdolla on enemmänkin tarjottavaa.
10.11.2006, Serpent |
|
