|
CD1:
01. Intro: Un Assassinio Molto Silenzioso
02. The Black Halo
03. Soul Society
04. The Edge Of Paradise
05. Center Of The Universe
06. Nights Of Arabia
07. Abandoned
08. Forever
09. Keyboard Solo
10. The Haunting
11. Moonlight
CD2:
01. When The Lights Are Down
02. Elizabeth
03. March Of Mephisto
04. Karma
05. Drum Solo
06. Farewell
07. Curtain Call/Outro |
Hieman progressiivisempaa powermetallin alaa edustava amerikkalais-norjalainen Kamelot nauhoitti taannoisella kiertueellaan Oslon Rockefellerissä livealbumin. Tämä nyt julkaisun näkevä tupla-live suuntautuu painotukseltaan yhtyeen uusimman studioalbumin, Black Halon, kappaleisiin. Muutamat paraativedot tarjoillaan myös edellisiltä Karma-, Fourth Legacy- ja Epica -levyiltäkin.
Kyllähän Kamelot on livenäkin viihdyttävä, vaikka tällainen musiikki ei saa livetilanteesta hirveän paljoa lisäpotkua, sillä aika orjallisesti taitavat pojat metronomin mukaan paukutella menemään. Ei siinä, että tässä olisi jotain vikaa, mutta paljon lisäeloa biiseihin klikin päälle soittaminen ei konserttitilanteessa mukaan tuo. Ehkäpä tämän musiikin kanssa on parempi niin, sillä suhteellisen hiotusta ja loppuunsovitetusta materiaalistahan on kyse. Itse tykästyin livesovituksina kovasti uuden albumin kappaleisiin When the Lights are Down, March of Mephisto ja Black Halo. Jonkinlaisia uusia vivahteita Kamelot juuri näihin kipaleisiin on saanut tuotua. Ehkä enemmän on vähemmän ja tuotannon hieman yksinkertaisempi ote antaa tilaa itse kappaleille. Livenä kun kaikenlaisia soittimia ja soundeja ei ainakaan ole niin paljon käytössä kuin albumiversiolla. Muista kappaleista tietysti myös Karmalta tuttu hittiralli, Center of the Universe potkii komeasti.
Bändihän veivaa juttuaan sinänsä hyvin ja Roy Khan on hienossa lauluvedossa. Eipä kai muuta olisi voinut odottaakaan. Ehkä pieni staattisuus, uskalluksen- ja innovatiivisuuden puute vain vaivaa Kamelotin livevetoa. Eipä sillä, että mitään kovaa bluesveivausta ja soolohapottelua kaipaisinkaan, pois se minusta. Powermetallin perisynti on staattisuus, ja sellaisena se pysyköön. Lopulta tämän live-cd:n se ainoa oikea ja selkeä ihmetyksen aihe ovat norjankieliset välispiikit, joita Roy silloin tällöin laukoo.
14.11.2006, Eero Kaukomies |
|
