|
01. Ignition
02. Detonation
03. Entrance of the Conflagration
04. Anthem (We Are the Fire)
05. Unrepentant
06. And Sadness Will Sear
07. Becoming the Dragon
08. To the Rats
09. This World Can't Tear Us Apart
10. Tread the Floods
11. Contempt Breeds Contamination
12. The Rising
13. The Crusade |
Trivium ihastutti viime vuonna julkaistun Ascendancyn huikealla nuoruuden innolla ja nousi jenkkimetallin kärkinimiin kertaheitolla. Seurasi kiertueita toisensa perään. Jossain välissä kundien piti kuitenkin kirjoittaa uutta materiaaliakin ja siitä tuloksena on The Crusade. Pienellä varauksella suhtauduin, sillä yhtyeellä ei kerta kaikkiaan ole voinut olla aikaa paneutua kappaleisiin täyspainoisesti. Onneksi pelko oli suurimmalta osin turhaa.
Levy on soitannollisesti, soundien puolesta ja energialtaan A-luokan ruokamakkaraa. Se on samalla myös suoraviivaisempi ja huomattavasti ideaköyhempi kuin Ascendancy. Ensimmäisenä iskee valtava tuttuuden tunne, sillä Trivium on napannut vaikutteita esikuviltaan paljonkin. The Crusadella yhtye kuulostaa 80-luvun Metallican lisäksi ajoittain saman vuosikymmenen Iron Maidenilta. Se on selvää, että tällaisten nimien puristuksessa ei tilaa juuri ole.
Omiaan on vaikutelmaa lisäämään myös Matt Heafyn laulu. Miekkonen nimittäin kuulostaa, tahtomattaan tai tahallaan, aika pirun paljon James Hetfieldilta. Omituisesti tämä aluksi häiritsevä seikka alkaakin tuntumaan hyvinkin luontevalta. Edellislevyllä pääosassa olleet rähinälaulut on jätetty pois oikeastaan kokonaan, mikä on oikea ratkaisu. Ne kun olivat Ascendancyn heikoin lenkki, lisäksi Heafy osaa ihan oikeasti laulaakin ja omaa hyvän äänen. Sanoituksissa pitäisi vielä petrata, sillä kannanotot ovat melko valjuja ja naiiveja.
Kappaleet ovat pääasiassa todella hyviä, vaikka hittihakuinen ja kasarityylinen Anthem (We Are The Fire) onkin hiukan koominen yleisönhuudatuksineen, positiivisella tavalla tosin. Kokonaisuutta vaivaa myös pienoinen nyanssien ja erottuvuuden puute, sillä kappaleet muistuttavat toisiaan melko paljon, niin kertosäkeiltään kuin rakenteeltaankin. Varsinkin ensimmäisten kuuntelukertojen ajan vaivaa tunne siitä, että kuuntelee samaa viisua repeatilla.
Sättimisestä huolimatta pitää sanoa, että kitaristien melodiataju on huippuluokkaa. Riffit ja soolot ovat pääosin hienoa kuunneltavaa, kierrätetystä yleisilmeestä huolimatta. Tätä puoltaa heti alkuun vahva avausraita Ignition. Energiaa on useamman bändinkin edestä ja kun pääsee yli esikuvien apinoimiseen liittyvistä mielikuvista, alkaa yhtyeen oma tatsi tulemaan esille.
The Crusade on hyvä thrash-sävytteinen levy ja yhtyeen leimaaminen puhtaiksi matkijoiksi ei tee levylle oikeutta. Ehdottomasti tarkistamisen arvoinen, jos pää kestää melko suuret kasarivaikutteet. Pakko vielä mainita, että kansitaide on aivan hirvittävää.
27.10.2006, Tuomas Valtanen |
|
