|
01. Crows Fly Black
02. Traitor
03. Ashes To The Stars
04. Messenger Of Gods
05. Before The Skies Come Down
06. Tides
07. Bleeding Dust
08. You
09. Howl!
10. Grey
Kesto: 47:07 |
Kotimaisen heavy metalin jykevin kulmakivi Tarot ei Nightwish-kytköksistä sun muusta huolimatta ole vuosien saatossa vaipunut unholaan. Onneksi, sillä yhtye tuottaa tänäkin päivänä varsin väkevää tavaraa, josta tuorein esimerkki on seitsemäs täyspitkä Crows Fly Black.
Levyn on mainostettu olevan Tarotilta askel kohti raskaampaa ja tummempaa ilmaisua, ja kyllähän tämän allekirjoittaa voi. Tuotannollisesti bändi jyrää kenties tykimmin kuin koskaan, kiitos muhkeiden soundien. Musiikillisesti suuren suuria mullistuksia tai takinkäännöksiä on kenenkään oikeastaan turha kuitenkin odottaa, sillä aitoa Tarotia tämä on. Pieniä pikantteja mausteita seasta löytää, mutta isompaa muutosta voi havaita lauluissa kun Tuple Salmela on - jo ansaitustikin - otettu viimein remmiin ihan virallisesti. Tuplen laulusoundi tukee Marcon hieman kireämpää ääntä varsin hyvin ja se on antanut bändille laajemmat mahdollisuudet kokeilla hiukan uudenkinlaisia temppuja vokaaliosastolla.
Aivan yhtä helpolla Crows Fly Black ei ehkä "aukea" kuin vaikkapa Suffer Our Pleasures, mutta hyvä levy kyseessä joka tapauksessa on. Varsinkin rivakammissa kappaleissa kuten pikajunamaisesti etenevä Traitor tai muuten vain perkeleellisen tiukka Bleeding Dust yhtye tuntuu olevan aivan liekeissä. Varsinkin jälkimmäisen biisin prechorus aiheuttaa melkoiset kananlihat ennen räjähtämistään äkäiseen kertosäkeeseen. Sinkkuvetonakin tuttu You tuo puolestaan levylle ison annoksen koukuttavaa ja keinuttavaa groovea, biisin pääriffi kun tarraa korvakäytäviin aivan väkisin. Levyllä kappale tuntuu toimivan huomattavan paljon enemmän edukseen kuin yksittäisenä vetona.
Levyltä löytyvistä muutamista korvakarkeista huolimatta levyn parhaan vedon tittelin nappaa hieno, dynaaminen ja tarttuva grande finale Grey. Perkele, biisinhän voisi laskea jo "instant classic"-luokkaan. Kokonaisuudessaan biisimateriaali on Crows Fly Blackilla pääasiassa ensiluokkaista, mutta kyllä väliin mahtuu vähän keskinkertaisempaakin tavaraa, ainakin Messenger of Gods tuntuu unohtuvan helpohkosti joka kuuntelukerran jälkeen. Kuten kuitenkin tuli jo todettua, levy ei anna heti kaikkeaan, vaan siitä saa vähitellen aina vain enemmän ja enemmän irti.
Tarot ei petä, vaan tarjoaa juuri mitä siltä voi odottaakin, konstailematonta, mutta taitavaa ja ennen kaikkea rehtiä heviä. Vielä kun saataisiin bändin arvo iskostettua ulkomaanpellejen kaaliin niin hyvä tulisi...
24.10.2006, Marko Saarinen |
|
