|
01. Misanthropolis
02. Burden of Solacement
03. Retrospection
04. The Burning
05. Monument of Pain
06. Triumph and Loss
07. Marionettes
08. Through the Element
09. Fire and Water
|
On helpottavaa huomata, että Ähtärillä on tarjota maailmalle sentään jotain muutakin kuin väsynyt eläinpuisto. Sieltä päin on nimittäin kotoisin vuonna 1998 perustettu Noumena. Metallirykmentti on saanut valmiiksi kolmannen albuminsa ja lätkäisee nyt pöytään tulenkatkuisen Anatomy of Life -rieskansa. Suuren suurella antaumuksella ähtäriläispoppoo vääntää melodista death metaliaan.
Yhtyeen möykkä muistuttaa jossain määrin virkaveljensä Amorphiksen vanhempaa tuotantoa ja sana "kansallisromantiikka" nousee väistämättä mieleen yhtyeen tuoreinta albumia kuunnellessa. Siis pelkästään positiivisessa mielessä, eikä missään tunkkaisen patriotismin hengessä. Biisit ovat vahvasti kitaravetoisia ja komeita melodiakuvioita sekä rankempia osioita on tarjolla reippaanlaisesti. Vokalisti Antti Haapanen säestää musiikkia melko tyypillisellä örinälaululla. Örinä saattaisi käydä pelkästään pitemmän päälle melko yksitoikkoiseksi ja tämän on yhtyekin kaukaa viisaasti tajunnut, sillä albumilta löytyy puhdasäänisiä laulupätkiä ja muutamassa kappaleessa kuullaan myös kirkasäänistä naislaulua. Hyvä näin, sillä vokaaliratkaisut tuovat biiseihin lisää ilmavuutta. Itse tunnelma on syksyisen melankolinen, kuten asiaan tietysti kuuluu.
Pieni kärsivällisyys on albumia kuunnellessa tarpeen, sillä melodisen koukeroiset biisit eivät ole välttämättä kaikkein helpoimmin lähestyttäviä. Kärsivällisyys kantaa kumminkin hedelmää, koska albumin avauduttua biiseistä löytyy runsaasti ammennettavaa. Liian vaikea albumi ei ole ja jo ensikuulemalla löytyy muutama hitti. Yli puolet albumin biiseistä ovat mitä erinomaisinta materiaalia ja kirkkaimpaan kärkeen nousevat biisit kuten Misanthropolis, Monument of Pain, Through the Element ja Fire and Water.
Mikäli nimi Noumena ei vielä kilisytä kelloja ja melodinen death metal kumminkin uppoaa, niin kannattaa viimeistään Anatomy of Lifen kohdalla korjata tilanne. Ei siis mikään turha albumi.
01.11.2006, Niko Määttä |
|
