|
01. Under Pregnant Skies She Comes Alive Like Miss Leviathan
02. Dirge Inferno
03. Tonight In Flames
04. Libertina Grimm
05. The Byronic Man
06. I Am The Thorn
07. Cemetery And Sundown
08. Lovesick For Mina
09. The Foetus Of A New Day Kicking
10. Rise Of The Pentagram
11. Under Huntress Moon
12. Temptation |
Legendaarinen kauhukabinetti Cradle Of Filth laajentaa massiivista kiekkografiaansa yhdeksännellä studiotäysipitkällään Thornographylla. Uutukaislevyä mainostetaan shokeeraavana erikoisuutena, jossa vanha kauhumättö valjastetaan brittijuurien rokkaavalla thrashillä. Rajoitukset on tarkoitus haudata, ja rohkeasti tehdä sitä, mitä Englannin sydänverta pumppaava rykmentti itse rakastaa. Lopputuloksena on vanhojen fanien tyydyttämisen lisäksi tarkoitus haalia suoraviivaisella heavymetalhoukutuksellaan myös uusia kuuntelijoita fanikaartiin.
Musiikki on tyyliltään tosiaan suoraviivaisempaa kuin aikaisempi Filthi, ja yksinkertaisempia koukkuja on koitettu kirjoittaa kappaleiden vetonauloiksi. Hieman tämän tyylistä hittihakuisuutta saatiin kuulla jo edellisellä kiekolla, Nymphetaminella, mutta edelliselllä tekeleellä siinä oli onnistuttu huomattavasti paremmin. Bändin jäsenten ainaisen vaihtumisen etuna on tyylin ja musiikin uudistuminen ja vanhan toistamisen välttäminen, mutta Thornographylta näyttäisi puuttuvan hyviä säveltäjiä, ja joka kappale tuntuu hieman keskeneräiseltä sävellystyöltä.
Kitarat vetävävät levyllä pääshowta, mikä ei liene ihme, sillä bändi ei tällä hetkellä pidä rosterissaan vakituista kosketinsoittajaa. Vaikka musiikin yksinkertaistamisella voidaankin luoda raskautta ja mieleenpainuvuutta, voidaan sillä myös köyhdyttää musiikkia, ja Thornography kuulostaa pahasti siltä, että on pudottu juuri tähän sudenkuoppaan. Leadikitarariffit kuulostavat pahimmissa tapahuksissa aloittelijan perusrenkutuksilta, ja parhaimmissa jättävät kaipaamaan niitä tukevia lisämelodioita.
Laulaja Danin tavaramerkkivokalisoinnin lisäksi kappaleissa kuullaan puhtaita, suhteellisen heikolla laulutaidoilla, laulettuja miesääniosuuksia, jotka tuovat mielestäni turhan ja epätutun tunnelman musiikkiin. Kaunisäänistä Sarahia ei käytetä läheskään yhtä paljoa kun edellisillä levyillä, vaikka bändi nykyään laskeekin seireenin yhdeksi bändin jäseneksi, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Levyllä vierailee Suomen tummien sävelten suurlähettiläs Ville Valo, mutta HIM:n pääjehun tuttua ääntä on käytetty vain perussävelten taustatukemiseen, eikä laulaja tule esiin kappaleesta millään tavalla - toisin kun edellislevyn samantyylisessä hankkeessa, Liv Kristinen vieraselementistä hyvin ammentavassa Nymphetaminessa.
Tuntuu siltä, että peruskaavan biiseissä on unohdettu se alkuperäinen kauniin kakofonian luoma energinen vire ja yritetty kiivetä rokkitähtien olkapäille väärin työkaluin.
Kaiken tämän sanoneena, pitää mainita, että suurena Cradle Of Filth -fanina peilaa arvostelija paljon bändin aiempaan materiaaliin, asenteeseen ja imagoon. Freesinä bändinä ja uutuutena kuunneltuna saattaa Thornographysta saada huomattavasti enemmän irti. Onhan levy tuotannoltaan huipputasoa, eikä varsinaisia heikkouksia pysty mainitsemaan. Levyn soundia on selvästi kypsytelty rauhassa, ja jokainen kappale on rakennettu vankkojen pohjien päälle. Saattaa hyvinkin olla, että enemmän heavyn juuriin tähtäävä tekele miellyttää suurtakin yleisöä - yleisöä, joka ei odota saavansa mustanhuumorintäytteistä, kieroa ja primitiivistä raivoa uhkuvaa iskua kasvoilleen.
18.10.2006, J.Grym |
|
