|
01. At the Barricades
02. Crash Course
03. Thanks to You
04. Second and Last but not Always
05. Revelling Masses
06. Leave-takings
07. The Cost
08. Deadened
09. One Warning
10. Settle Soon
Kesto: 47:56 |
Peacevillella on ollut silmää niin death metalille kuin kevyemmillekin metallin sävyille, ja The Provenance on uusi näyttö tämän englantilaisen levy-yhtiön herkemmästä puolesta. Ruotsalainen neljän miehen ja yhden naisen orkesteri esittäytyykin raikkaana tuulahduksena tunnelmallisen raskaan rockin osa-alueelta.
Hämmentävintä on kuitenkin se, että Red Flags muistuttaa erehdyttävästi – tosin paljon raskaammassa ja ankarammassa kontekstissa - erästä Peacevillen vanhempaa yhtyettä Thinea ja etenkin bändin In Therapy -levyä: melankoliset rock-riffit helkkyvät kuulaina raskaan basso/rumpu-taustan päällä kappaleiden muotoutuessa tällä tavoin tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi. Toisen referenssipisteen luo laulaja/kosketinsoittaja Emma Hellström (jolta löytyy kokemusta Notre Damesta Hair-musikaaliin!), jonka popahtavassa ja kirkkaassa äänessä on pilkahdus The Gatheringin Anneke von Giersbergenia. Red Flagsin lauluosuudet eivät kuitenkaan jää pelkästään Hellströmin harteille, vaan lähes puolet taakasta kantaa kitaristi Tobias Martinsson. Ratkaisu on toimiva, sillä myös Martinsson kykenee sielukkaaseen, juuri Thinen mieleentuovaan tulkintaan.
Melankoliseen yleisilmeeseen tuovat taas ruutia ja kipinää vahvat neo-punk-mausteet, jotka sykkivät vahvoina bändin rytmiikassa ja paikoin jämerästi nykivissä riffeissä. Joskus taas ollaan yllättävän lähellä Peacevillen lempilasta eli Katatoniaa. The Provenance on siis tiukasti kiinni tässä päivässä, mutta osaa vetää ässiä hihastaan myös kauempaa aikajanalta. Ainoan mutta sitäkin pahemman miinuksen Red Flagsiin tuo biisimateriaalin tasapaksuus. At the Barricades on kyllä avauksena tarttuva, energinen ja positiivisesti rimpuileva, ja myös Second and Last but not Always sisällyttää itseensä toimivaa tunnelatausta Hellströmin korkeine lauluineen ja synataustoineen, mutta moni kappale heilahtaa korvien ohitse tyydyttävänä mutta ei sykähdyttävänä rokkipalana. Lisää kokeilunhalua tältä selvästi potentiaaliselta yhtyeeltä pitäisi siis löytyä, sillä bändin tunneskaala antaisi varmasti aihetta ja mahdollisuuksia erilaisiin lähestymistapoihin.
The Provenance säilyttää kuitenkin cooliutensa ja tasonsa alusta loppuun, ja niinpä Red Flags on harvinaisen tyylitajuinen mutta tunteikas levy. Se maalaa kuvaa suurkaupungin yksinäisyydestä ja betoniseinää hakkaavasta turhautuneisuudesta tavalla, johon vain angstinen rock-musiikki pystyy.
01.11.2006, Antti Klemi |
|
