|
01. Intro
02. Belexes
03. Icarus II
04. Icarus
05. Song For America
06. Howlin' At The Moon
07. The Wall
08. The Preacher
09. Journey From Mariabronn
10. Dust In The Wind
11. Cheyenne Anthem
12. Child Of Innocence
13. Miracles Out Of Nowhere
14. Point Of Know Return
15. Portrait/Pinnacle
16. Fight Fire With Fire
17. Play The Game Tonight
18. Carry On Wayward Son
Video: Distant Vision
|
Jo 70-luvun puolivälissä ensimmäiset levynsä julkaissut progerock-yhtye Kansas on edelleen hengissä, eikä ainakaan livekunnon perusteella aio hyytyä vielä pitkään aikaan. Soitto kulkee erittäin mukavasti, eikä ole jämähdetty mihinkään 70-luvun muottiin, vaan yhtye on ottanut soundiinsa mukaan myös uudempia elementtejä, perinteitä toki unohtamatta. Steve Walsh on pitkästä urasta huolimatta edelleen uskomattoman hyvässä iskussa laulunsa suhteen, eikä muussakaan yhtyeessä ole moittimista. Materiaalia "Device-Voice-Drum" -tuplalle on koottu koko yhtyeen uran varrelta, aina debyytistä tuoreimpaan studiokiekkoon asti, joten tätä voinee pitää myös jonkinmoisena kokoelmalevyn korvikkeena. Levyn intron jälkeen käynnistävä Belexes tuo esille hyvin kuinka taitava yhtye onkaan kyseessä, eli soittotaitoa löytyy, mutta oudoimmatkin koukerot istuvat muitta mutkitta yhtyeen musiikkiin. Tätä seuraavalla Icarus II:lla yhtye kuulostaa väliosassa jopa poikkeuksellisen raskaalta, vaikka muuten nämä tuoreimmatkin viisut istuvat saumattomasti vanhojen kappaleiden joukkoon. Keikkaa eteenpäin kuunnellessa huomaa väkisinkin, kuinka suuri vaikuttaja tämä yhtye onkaan ollut koko proge- sekä hard rockin piireissä, vaikkei ehkä heti nousisikaan kaikkien mieleen. Device-Voice-Drum:ille on ahdettu yhteensä 18 kappaletta, joten materiaalia kyllä riittää ja juuri kun pitkä keikka alkaa puuduttamaan, kajahtaa finaaliksi vielä loistava Carry On Wayward Son, joka kruunaa tämän kokonaisuuden. Musiikillisen annin lisäksi toiselle CD:lle on ahdettu mukaan myös video ja itse asiassa tämä keikkahan on julkaistu myös DVD-muodossa, jos se tuntuu normaalia CD:tä paremmalta vaihtoehdolta. Äänenlaatu on yksi parhaimmista mitä olen live-levyillä kuullut, joten siitäkään ei löydy tällä kertaa moitteen sijaa.
06.02.2003, Mikko Lehto |
|
