|
01. Chapter 1
02. Chapter 2
03. Chapter 3
04. Chapter 4
05. Chapter 5
06. Chapter 6
07. Chapter 7
08. Chapter 8
Kesto: 47:13 |
Ranskalaisen Blut Aus Nordin urakehitys on ollut tavallaan ihailtavan rohkeaa ja muista riippumatonta. Samalla kun rajapyykkiä on viety yhä kauemmas alun lähtökuopista, on myös bändi itse joutunut uudelleenarvioinnin kohteeksi, niin genreltään kuin luomistyön onnistumisenkin suhteen. Yhdeksi kokonaisuudeksi tarkoitettu ja vain raidoiltaan eri luvuiksi jaettu MoRT esittä bändin uudessa valossa, jolla on vain vähän tekemistä bändin aiemman musiikin suhteen.
Heti alkumetreiltä lienee hyvä tehdä selväksi, ettei MoRT ole sanan varsinaisessa merkityksessä black metalia. Itse asiassa, koko metallisuus on tämän levyn kohdalla vähän niin ja näin. Kyseessä on pikemminkin kitaravetoisesti kokeilevaa hämyilyä, jonkinlaista metallin sivutuotetta industrialin, jazzin ja dark ambientin kautta ulos sullottuna. Eihän tuotos missään mielessä näitä genrejä puhtaimmillaan ole, mutta näistä kaikista voi löytää jonkinasteista sukulaisuutta tämän tekeleen suuntaan.
Levylle on sisällytetty kieroja, kokeilevia ja maalailevia riffejä. Näiden seuraksi on läimäisty mielikuvituksellisia, epäsovinnaisia ja vähemmän suoraviivaisia perkussioratkaisuita. Homma on viimeistelty vaisujen rääkyjen, örinämäisten ja puolipuhtaiden lauluosuuksien orkesterilla. Jos jälki kuulostaakin oudolta ja epätavalliselta, sitä se todellakin on. Levy onkin lähempänä jonkinlaista modernia ja progressiivista industrial-metallisekoitusta kuin mitään edellä viitteenä esitettyjä musiikinlajikkeita.
Tuotoksen soundit ovat sekoitus kaikuvaa analogiaa, inhimillistä sävyä ja konemaista kolistelua. Perkussiot ovat paikoin äärimmäisen muovisen ja naksuvan kuuloiset, kun taas kitaroiden ohut ja särisevä soundi on kuin toiselta bändiltä. Muovin, metallin ja lihan yhteentörmäys onkin kenties levyn kiinnostavin idea ja sekin lähinnä ajatustasolla käytännön lopputulokseen verrattuna.
Aidosta yrittämisestä ja omaperäisyyden luomisesta on jo lähes pakko pitää vähän, ja teoriassa levyllä onkin muutamia kiinnostavia ideoita. Sen sijaan toteutuspuoli ei ainakaan meikäläiseen tällä tavalla toteutettuna pahemmin vetoa. Liika itsetarkoituksellisen oloinen ulosanti yhdistettynä lopulta puuduttavaan ulosantiin jättää sisälle melko tyhjän olon. Levy unohtuu yhtä nopeasti kuin tiensä kuulokkeisiin löysikin.
25.10.2006, Serpent |
|
