|
01. Army Of One
02. Knockin At My Door
03. Blinded
04. One More Alibi
05. It All Falls Down
06. Helpin Hand
07. The Mystic
08. Still Alive
09. Alive In The City
10. Shine
11. Stained Mirror
12. Darker Side Of Light |
Taitaapa olla Riotilla 30-vuotisjuhlat. Ja mikäpä on juhliessa, kun juhlalevy on varsin hyvää meininkiä! Edellisellä levyllä olleista muutamasta täytebiisistä ei näy jälkeäkään. Ainoana alkuperäisjäsenenä kitaristi Mark Reale johtaa yhtyettään määrätietoisesti. Kaikki tutut elementit ovat läsnä. Nopeat tempot, tiukat riffit ja varsinkin hienot melodiat muodostavat yhdessä Riotin soundin, joka on säilynyt tuoreena vuodesta ja levystä toiseen. Mainiona esimerkkinä on levyn avaava nimibiisi, joka on todella räväkkä. Huippuriffinsä ansiosta se lunastaa oitis paikkansa vaikkapa best of –kokoelmalle. Realen onni on, ettei solisti Mike DiMeo jättänyt yhtyettä rumpali Bobby Rondinellin tavoin. DiMeon ääni on kuin luotu juuri tällaisiin melodioihin. Laulu ei ole pelkkää huutamista, vaan siitä löytyy sopiva sävy hieman rauhallisempaankin menoon. Riot on löytänyt tavan vanheta tyylikkäästi juuriaan unohtamatta. Eli koko aikaa ei kaahata tuhatta ja sataa, vaan juttua viedään eteenpäin monella tasolla. Tämä ei tarkoita mitään nynnyilyä, vaan sitä että bändi on osannut kasvaa aikuiseksi ilman, että olisi menettänyt juurikaan hyviä ominaisuuksiaan. Suurinta osaa veteraanibändeistä vaivaa se ongelma, etteivät ne osaa tehdä vuodesta toiseen samaa juttua toistamatta liikaa itseään. Liikaa ei toisaalta saa uudistua, sillä sekin aiheuttaa narinaa. Nämä karikot on tällä levyllä väistetty onnistuneesti. Mark Realea ei yksinkertaisesti voi hehkuttaa liikaa. Paitsi että mies säveltää yhä edelleen vanhojen klassikoidensa tasolle yltävää materiaalia ja soittaa kitaraa upeasti, osaa hän myös näköjään valita oikeat miehet ympärilleen. Ehkäpä juuri lukuisat miehistönvaihdokset pitävät meiningin tuoreena. Mene ja tiedä, mutta kyllä kelpaa Suomessakin kulttisuosiota nauttivan yhtyeen suunnata neljännelle kymmenelleen. Army of One kuulostaa nuoren ja nälkäisen yhtyeen tekemältä. Se on likimain täyttä tavaraa!
31.10.2006, Ismo Karo |
|
