|
01. Prayer Song
02. Give Me The Power Back
03. Freedon Fighter
04. Southern Hemisphere
05. Earth People
06. Sun Sweeps The Shadow
07. Last Time Around
08. Someone Forgot To Dry Up The Heatroom
09. What People Seek
10. Spanish Castle Magic
11. Dig The Vibe |
Kyynisempi kriitikko kuittaisi Hay & Stonen debyyttikiekon yhtenä monista sivuprojekteista, jonka takana on suuren yhtyeen tyytymätön rivimuusikko. Hay & Stone on toki sivuprojekti, jonka The Rasmuksen basistina paremmin tunnettu Eero Heinonen on kasannut, mutta tuskin hän sitä on tehnyt tyytymättömyyttään. Hay & Stonen puitteissa Heinonen pääsee tuomaan julki trioilmaisuun pohjautuvaa retroilua, jollainen ei ole The Rasmuksen kanssa mahdollista.
Heinosen yhtyekollegoina Hay & Stonessa vaikuttavat kitaristi Petri Kivimäki, jonka jotkut saattavat muistaa Korpi Ensemblesta sekä rumpali Hannu Risku. Kolmikon lisäksi levyllä esiintyy vierailevia muusikoita, jotka tuovat puhaltimineen ja jousineen lisäväriä kokonaissoundiin.
Pääosin Heinosen tekemät kappaleet ovat vahvalla fiilislatauksella väritettyjä kuvauksia elämästä. Retrohenkisen toteutuksen ansiosta lopputulosta voisi kuvailla Nick Draken ja Lenny Kravitzin kohtaamiseksi paikassa, jonne Aerosmith jätti Rocks-aikakautensa kitarakamat juurevine soundeineen.
Solistina ja kappaleentekijänä Heinonen vakuuttaa. Hänen äänensä taipuu uskottavasti kotikutoisesta hymistelystä rankempaan itseilmaisuun. Vaikka tekstit useissa tapauksissa ovatkin hieman sisäänpäin kääntyviä itsetutkielmia, ne eivät ryve säälissä, vaan niistä välittyy kuulijalle lohduttava tunne, että kaikki käyvät joskus läpi tällaisia tuntemuksia.
Levyn hienoimpia hetkiä ovat upealla kitarariffillä kuorrutettu Give Me The Power Back, alakuloinen Sun Sweeps The Shadow –jonka olisi hyvin voinut kuvitella sopivan The Rasmuksen ohjelmistoon- ja rosoisen kaunis Someone Forgot To Dry Up The Heat Room, joka todennäköisesti olisi kappale jonka Eddie Vedder olisi toivonut tehneensä.
Jos Eero Heinosen tavoitteena oli ottaa selvää siitä, miten rhythm´n´blues-perinteestä ammentava trio voi soida nykyajassa, on hän siinä levyllään onnistunut. Siitä välittyy myös miten rennosti kiekko on tehty vailla suurempia paineita. Se on hienoa vastapainoa viimeisen päälle tuotetuille The Rasmus-levyille. Ja hei, mekin tehdään aaltoja!
06.10.2006, Kalevi Heino |
|
