|
01. The Code
02. Toadstool Journey
03. Mural
04. Off with Their Heads
05. Übermensch
06. Draw the Line
07. Shot Down
08. Mama Stabber
09. Teaspoonful
|
Muutama vuosi takaperin Scorngrain patentoi nimikkeen cyberthrash, pisti ilmoille levyn nimeltä Cyberwarmachine ja keräsi aimo nipun kiitettäviä arvioita. Nyt olisi aika uuden hyökkäyksen, ja pitkin Suomea levinneellä kyberkvintetillä on pöytään iskettävänä virus nimeltä 0,05 %. Yleensä näin omaperäisen konseptin kohdalla debyytti on usein vielä kokeilunhaluista temmellystä ja vasta myöhemmillä julkaisuilla se oma tie löytyy ja vakiintuu, ja tällaista muutosta voi nähdä Scorngraininkin kohdalla.
En kuitenkaan osaa sanoa selvästi, onko muutos mennyt oikeaan suuntaan. Scorngrain on selvästi jämäköitynyt ja yhtyeen raakalaismainen thrash metal tihkuu suonista yhä voimakkaammin, mutta samalla luonnollista hulluutta on sysätty muutaman tuuman verran sivuun. Tämä ei tarkoita, etteikö bändin mielipuolinen elektropuoli olisi läsnä – joka kipaleeseen on saatu sotkettua tavanomaista säksätystä mielekkäämpää äänimaisemaa – alkuperäiset ideat vain sattuvat olemaan 0,05 %:lla debyyttiä kesympiä. Vain Mama Stabber nousee lällättelylauluineen kaikkineen Cyberwarmachinen hulluimpien teosten tasolle.
Tämän pienen miinuksen vastapainoksi levyltä löytyy myös paljon positiivista kehitystä. Thrash on levyllä elävämpää ja voimakkaampaa, ja moni biisi toimisi vallan mainiosti ilman lisämausteitakin: vauhtia on kuin pikajuoksuradalla, mutta rullaavuudesta ja tarttuvuudestakaan ei ole tingitty. Homma toimii kuin rasvattu moottori, männät puskevat eteenpäin ja hevosvoimia löytyy. Myös yhtyeen kyky sitoa liha ja kone yhteen on kehittynyt. Kyberkoneisto on 0,05 %:lla lähes saumaton osa itse varsinaista biisiä – tai ehkä parempi on vain sanoa, että ei voida edes enää puhua varsinainen biisi – lisäosa -vastakkainasettelusta, vaan puhdasverisistä kyberthrash-veisuista.
Soundipuolellakin rokataan. Debyyttilevyn tavoin muovisuus loistaa poissaolollaan, ja orgaanisen jämäkkä äänimaailma valtaa hyvin alaa kaiuttimista purskahtaessaan. Myös keikkailun myötä kasvanut kokoonpano on tuonut varmasti lisäpontta studiosoitantaan, ja energiseltä Scorngrain levyllä kuulostaakin aivojaan pihalle rääkyvää TwentynineA:ta myöten. Scorngrain on harkittu mutta samalla spontaani yhtye, joka lähestyy kuulijaa kokonaisvaltaisesti kuin roskapuristimen seinät Star Warsissa.
0,05 % ei siis himmennä debyytin tuomaa ruosteenruskeaa loistoa, mutta ei vie yhtyettä selvästi evoluutiossa eteenpäin. Vielä Scorngrainin valtakunnassa lapset syntyvät luonnollista kautta kymmenen lihasormea käsissään, mutta ehkäpä kolmas askel olisi jo uskaliaampi ja loisi Homo Cyberensin meitä kiusaamaan…
04.10.2006, Antti Klemi |
|
