|
01. Weltschmerz
02. Sink Fast, Let Go
03. Fatalist
04. Puritanical Punishment Beating
05. Well All Is Said And Done
06. Freedom Is The Wage Of Sin
07. In Deference
08. Short-Lived
09. Identity Crisis
10. Shattered Existence
11. Eyes Right Out
12. Warped Beyond Logic
13. Rabid Wolves (For Christ)
14. Deaf And Dumbstruck (Intelligent Design)
15. Persona Non Grata
16. Smear Campaign
Kesto: 45.02 |
En tiedä minkä piristysruiskeen Napalm Death viitisen vuotta takaperin sai, kun aloitti nykyisen vahvan jaksonsa silloisen Enemy of the Music Businessin myötä, mutta roimassa myötätuulessa ura vain tuntuu jatkuvan.
Edellislevyllä The Code Is Red... Long Live The Code yhtye otti harppauksen kohti punkimpaa ilmaisua niin soiton kuin soundienkin myötä, ja näin on myös Smear Campaignin laita. Musiikissa on tutun aggressiivisen täyslaidallisen lisäksi suuri määrä groovea, mutta nyt myös kenties enemmän vaihtelua niin biisien sisällä kuin välilläkin. Kappaleet erottuvat toisistaan, eikä näin aina ole Napalm Deathin kohdalla tapana ollut. Lievästi yllättävää on sekin, ettei edes grindlevyksi kohtuullisen pitkä (n. 45 minuuttia) tuotos ehdi puuduttaa juuri kertaakaan.
Mosh-osuuksien vähyydestä levyllä ei pääse valittamaan, tästä pitävät huolen varsinkin useat loppupään biisit. Pistäkääpä huviksenne vaikkapa loistava In Deference, Shattered Existence, tai Persona Non Grata pauhaamaan, niin eiköhän se niska Mobilatia pian huuda. Levyn loppu sujuukin lähes apokalyptisissä tunnelmissa; hitaana pauhaava nimiraita Smear Campaign maanisine tuomionpäiväkuoroineen on loistava päätös kovalle levylle.
Vaikuttaa siltä, että mitä pidemmälle bändin ura etenee, sitä enemmän kitaristi Mitch Harris saa vokalisointivastuuta Barneyn rinnalla. Tämä ei ole paha asia, sillä miehen mielipuolinen rääkynä tukee päävokalistin tutun matalaa huutoärinää varsin hyvin. Harrisin kissantappamista muistuttava ääni tuo mieleen josko kaverin kynsien alle on kitarankielen pää ilkeästi joutunut, sen verran raakaa huuto on.
Smear Campaign todennäköisesti nostaa arvoaan vielä lisäkuuntelujen myötä, ja varmasti muuan Jesse Pintadokin nyökkäilisi ylpeänä levyn tahtiin. Mainitaan vielä, että ääntään levyllä availee myös eräs Anneke van Giersbergen...
20.09.2006, Marko Saarinen |
|
