|
01. Redefine Me
02. Year Of The Plague
03. My World Is Ending
04. This Eternal Instant
05. Lost Reality
06. Soul Decision
07. Simplicity Demand
08. Obscure Indiscretion
09. My Secret Window
10. The Hours That Remain |
Tämä musiikillisesti jonnekin Evergreyn ja Soilworkin välimaastoon asettuva kuusikko lyö tiskiin teknisesti täydellisen ja sovituksellisesti toimivan albumin, joka on selkeästi aikaansa sidoksissa oleva tuotos. Mercenary Tanskasta kulkee nähkääs sen verran vahvasti juuri sillä nykymetallin polulla, jonka varrelta kuuntelijan on helppo poimia niin pohjoisamerikkalaisia kuin eurooppalaisia vertalaisia. Kymmenisen vuotta sitten perustetun yhtyeen paljastavat eurooppalaiseksi, ja vieläpä pohjoismaiseksi, nimenomaan laulumelodiat, jotka kulkevat hieman Evergreystä muistuttavasti miehekkäässä ylärekisterissä. Rääkylauluakin kuullaan toki pakollinen määrä, mutta Mercenaryn hyväksi luettakoon se tosiseikka, että se ei alennu nykyään niin tavanomaiseen laulutyylien pakotettuun tasajakoon. Vokalisti Mikkel Sandagerin puhdas ääni kun kaiken lisäksi toimii mainiosti.
Vaikka Mercenary tyylillisesti sijoittuukin metallin maailmankartalla kaikkein ylikansoitetuimmalle mantereelle, viilettää yhtye laadun puolesta selkeästi keskitasoa korkeammalla. Soilworkiin, In Flamesiin ja pariin hassuun jenkkibändiin henkilöityvä genre on täynnä toinen toistaan teknisemmin ja täydellisemmin suorittavia yhtyeitä, mutta Mercenaryn lahjat ulottuvat henkilökohtaisen soittotaidon ja ääritiukan yhteensoiton tuolle puolen. Rutiininomaisimmillaan bändi on kakkosraita Year of the Plaguella, jonka keskitempoinen väliosa on melkoisen väkinäistä menoa. Kultainen riffi- ja melodiavainu hukataan hetkellisesti myös tasapaksussa This Eternal Instantissa. Toisaalta tempon laskeminen ei suoraan tarkoita viehättävyyden karistumista, ja tästä hyvä esimerkki onkin kitaramelodiat ja riffit parin levyn takaiselta In Flamesilta lainaava ja laulumelodioiden painokkuudessa voimakkaasti Evergreyn suuntaan nojaava My World Is Ending.
The Hours That Remain on kokonaisuutena verrattain nopeasti parhaan särmänsä menettävä kulutustuote, mutta mielestäni parikymmentä nautinnollista kuuntelukertaa antavaa levyä ei voi kutsua huonoksi tai edes keskinkertaiseksi. Siinä missä osa kappaleista todella menettää kiinnostavuutensa vajaan viikon intensiivikuuntelun jälkeen, löytyy levyltä muutama kunnianhimoisempikin tekele. Nimiraidan ohella levyn pisimpiin biiseihin lukeutuva Lost Reality on sekä melodioiltaan että tunnelmaltaan eeppinen power/progmetal -kappale, joka tuottaa kuuntelijalle mielihyvää aktiivisenkin kuuntelun jälkeen. Nimenomaan tässä kappaleessa vokalisti Sandager osoittaa olevansa mies paikallaan muutenkin kuin teknisesti.
Levyn loppupuoli on ihan kipakkaa My Secret Window'ta ja ylvästä nimiraitaa lukuun ottamatta enempi-vähempi saman toistoa, jos ei levyn alkupuolikaan varsinaisesti omaperäisyydellä häikäise. The Hours That Remain on kieltämättä aavistuksen perusvarma albumi, mutta tavanomaista terävämmät melodiat ja omaan korvaan miellyttävästi sujahtava laulutyöskentely nostavat sen ylös tämän päivän melometallisuosta. Suositellaan niin power- ja progemetallista raskaamman musiikin pariin haikaileville kuin kuvatun tyylitajun kaikkitietäjillekin.
29.08.2006, Antti Korpinen |
|
