|
01. Manifest
02. I Breathe Spears
03. Riders of the Apocalypse
04. Death March
05. Pitch Black
06. Satanic Propaganda
07. Legion
08. Evil Oath
09. Liberation
10. Buried By Time and Dust (Mayhem cover) |
Ensi kohtaaminen yhtyeen 1349 kanssa oli Terrorizerissa, jossa oli sivun kokoinen juttu demotason bändistä. Koska mukana olevaa Frostia mainostettiin kovasti, tyrmäsin bändin hypenä. Uteliaisuudesta otin kuitenkin lätyn haltuun sen kävellessä vastaan. Ensimmäinen kuuntelu oli miellyttävä kokemus, mutta myöhempi mielikuva oli synkempi. Ei sillä lailla hyvällä tavalla, lapset. Yhtyeen surina ja pörinä kävivät hermoille, ja nopeus tuntui olevan itsetarkoituksellista. Ei tästä mitään tule - rummut ja kitarat kuulostivat nopeutetuilta. Paska levy, ajattelin pitkään.
Joskus se tauko levyn kuuntelussa tekee hyvää, ja sitä osaa arvostaa eri tavoin. Kaiken sen kohkauksen alta löytyi hyviä biisejä ja loppujen loppuksi hyvä tunnelma. Pakko Frostille on hattua nostaa, jos on levyn kannut oikeasti soittanut. Jää Satyricon jälkeen tässä nopeuskilpailussa - varmasti miehen nopeimmat kannut ikinä! Tuo täytyy kyllä tarkistaa... Tietäen miehen musiikkimaun en enää ihmettele, miksi Frost suostui soittamaan tässä yhtyeessä. Nyt vielä Frost soittamaan Anaal Nathrakhiin (piilomainos: Rule Britannia!) rumpuja, ja pumppu Suomeen soittamaan!
Juuri kun oli viimeinenkin usko mustaan metalliin hiipumassa, tämä levy pelasti päiväni. Raakaa ja nopeaa - laadukasta (huom!) Black Metalia tarjoaa tämä norskibändi kymmenen kappaleen verran (levyn kesto 38:38 - mystistä). Ei hifisteille. Tämä surisee ja pörisee halvan kuuloisesti, mutta eipä haittaa. Enää.
Levyn päättää Mayhem-coveri. Live in Leipzig-lätyllä kappale "Buried by Time & Dust" oli aivan saatanallisen hyvä, kun taasen De Mysteriis'illä se oli mielestäni liian nopea - kuunnelkaa ero. Nyt kun 1349 ottaa kappaleen käsittelyynsä on vauhtiin isketty pykälä lisää, mikä tekee tästä niin äärimmäisen, että siitä tulee taas hyvä kappale. Ympyrä sulkeutui, voisi sanoa. Saatana. Kuunnelkaa!
9-/10
Lauri Lävistys
Tämä viisimiehinen norskiakti tunnetaan kenties parhaiten Satyricon-rumpali Frostin osallisuudesta bändin musiikkiin, vaikka perustajamiehistöä ei pakkasherra olekaan. Vuodesta 1997 kasassa ollut pumppu on julkaissut aiemmin myös demon sekä jonkin verran enemmän bändille tietoisuutta tuoneen mini-CD:n, joten kokopitkälle levylle on jo tilausta ollutkin. Pähkinänkuoressa 1349 on äärimmäisen nopeaa ja tuhovoimaista black metallia ilman turhia juonenkäänteitä tai kikkakonsteja eikä melodioillekaan ole sen enempää sijaa annettu. Omalla tavallaan bändi onnistuu muistuttaamaan myös Mardukia ja Zyklon-B:tä tyylinsä puolesta, vaikka etenkin ensin mainittuun verrattuna 1349 on varsin räkäsoundisen kuuloinen tapaus. Biisit etenevät lähes järjettömällä tempolla ja
pieksentää riittää aina levyn alkusekunneista viimeiseen kappaleeseen, joka onkin maamiehensä Mayhemin koveriveisu. Jos nopeus aiheuttaa allergisia reaktioita tai suuremman luokan tylsistymistä, kannattaa tämä tapaus jättää väliin suosiolla.
Tuotantopuoli on norjalaiseksi aktiksi oikeastaan yllättävänkin suriseva, sähisevä ja valtavirtaa väistelevä, sillä kitaroihin on saatu melkoisen rupuinen, mutta samalla äärimmäisen viehkeä ja visvainen tunnelma. Mainstream-diggareille Liberation onkin todennäköisesti aivan liikaa nk. kellarisoundia, mutta tuskinpa tätä on Emperor-faneille tehtykään. Rumpujen nopeutta on puolestaan korostettu ylitse erottuvalla ja muoviämpärimäisellä virvelisoundilla, joka varmasti jakaa mielipiteitä selkeästi. Minuun se vetosi, joten valittamisen sen osalta jätän muille. Raakaa verbaalista ulostusta on alleviivattu ja vahvennettu efektillä ja lopputulos sopii musiikin yhteen kuin lusikka soppaan.
Liberationilla on kuitenkin ongelmansa ja selvin niistä on yksitoikkoisuus. Jatkuva talla pohjassa kaahailu jättää levystä liian helposti fiiliksen, että sama biisi soi kerta toisensa perään vain hienoisilla vivahde-eroilla, vaikka tottahan toki eroavaisuuksia löytyy. Erottuupa levystä jopa hittibiisiksi puolivälin Pitch Black, eikä Mayhem-koverointikaan ole sieltä pahimmasta päästä. Kyllä 1349 hommansa hoitaa hyvin, mutta koukkuja saisi lihaan upottaa vieläkin enemmän. Ehkäpä kyseessä on vain terveellinen itsensä jarruttelu, jotta seuraavasta, jo promokirjeessa mainitusta levystä olisi helpompi tehdä parempi.
8/10
Serpent
30.01.2003, Lauri Lävistys / Serpent |
|
