|
01. Time Will Tell
02. Sign Of Truth
03. Bringer Of Salvation
04. Pouring Rain
05. Anthem (for The Children)
06. Holy War
07. Don't Forget
08. Walk On Fire
09. Never Wait
10. Loaded Gun (bonus)
|
Dionysus on ruotsalais-saksalainen power metal –kokoonpano, jonka perustivat jo vuonna 1999 ex-Sinergy -rumpali Ronny Milianowicz ja ex-Nation -kitaristi Johnny Öhlin saaden vahvistuksekseen mm. Luca Turillin sooloilla vierailleen laulajan Olaf Hayerin. Nyt ilmestyneen debyytin luulisi siis olevan huippuunsa hiottu, mutta biisien taso- ja tyylierot eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa bändin imagosta. Pääasiassa liikutaan perinteisen sankarihevin linjoilla Hammerfall/Gamma Ray/Edguy/Helloween –tyyliin, mutta sekaan mahtuu lipsahduksia 80-luvulle, jopa hard rockin puolelle. Levyn tuottaneen Tobias Sammetin (Edguy/Avantasia) ammattilaisote kuuluu etenkin levyn alkupuolen vahvemmassa materiaalissa (sekä vibrana taustakuoroissa), mutta lieneekö hänellä ollut vaikutusvaltaa kokonaisuuteen?
Aloitusraita ”Time Will Tell” antaa levystä loisteliaan ensivaikutelman: pontevan rytmikäs biisi huipentuu hienoksi power metal –hymniksi kuoroilla vahvistetun kertosäkeensä turvin ja saa posket hehkumaan innosta. Toinen biisi ”Sign of Truth” on sekin ihan menevä veisu, mutta latistaa fiilistä tympeän, ikuisuuksiin venyvän kertosäkeensä takia. Sitten seuraa levyn rankin biisi ”Bringer Of Salvation”, Judas Priest-tyylinen hevitykitys, joka tuo mieleen myös Edguyn ”Nailed to the Wheel” -biisin, tosin kertosäe on kuoroineen jo perinteisempi. Vahvoja heavyriffejä ja kivasti soljuvan melodian omaava ”Pouring Rain” aiheuttaa sydämentykytystä surumielisen kauniin kertosäkeensä takia (tuoden mieleen mm. Labÿrinthin) ja nousee samalla levyn parhaaksi kokonaisuudeksi. Sitten alkaakin levyn jyrkkä alamäki: komean mahtipontisesti alkava ”Anthem (for the Children)” ärsyttää maailmanparannustunnelmillaan; ”Holy War” on hyppy 80-luvulle ja mukailee Helloweenia turhankin kuuluvasti; ”Don’t Forget” on pökerryttävän siirappinen, akustinen balladi, jossa kertosäe on kuin kopio Hammerfallin ”Always Will Be”:stä; ”Walk On Fire” on tylsä, hardrockmainen renkutus ja ”Never Wait” on ponneton yritys takaisin voimallisempaan ulosantiin. Levyn miksannut Tommy Newton (esim. Helloweenin Keeperit) ansaitsee maininnan puhtaasta ja vahvasta äänimaailmasta ja Olaf Hayerin kirkasta laulua on aina ilo kuunnella. Kyllähän tämä Viinin Jumala innostaa viikonlopun rientoihin rehdillä heavy meiningillään ja kivan helposti mieleen jäävillä melodioillaan, mutta sen suurempaan hehkutukseen se ei anna aihetta.
30.01.2003, Anne Tulokas |
|
