|
01. Black Jewel Throne
02. Blood Skull
03. Lust in Red
04. Under the Sign of Death
05. Empire in Flames
06. A Knife
07. Triumph of Hell
08. Scream for Hell
09. Down With the Nails
Kesto: 34:16 |
Tällä kertaa ei ole kyse vanhoista naisajajista, vaikka bändin nimi saattaakin hieman alkuun hämmentää. Kyseessä on saksalainen metallinelikko, jonka tyylisuunta on vanhan koulukunnan black metal Celtic Frostin ja Darkthronen hengessä.
Vuonna 2003 perustetun bändin debyytti Down With the Nails on sanalla sanoen tiukka ja energinen paketti yksinkertaista ja voimakasta black metalia vanhoin kikoin: yksinkertaisia, äärimmäisen toimivia riffejä, reipasta tempoa ja rouhea soundimaailma. Kotimaisiin bändeihin verrattuna lähin vertailukohde voisi ehkä olla hieman samoissa sfääreissä kulkeva Urn.
Omaperäisyydelle näytetään keskisormea ja syystä, sillä kukapa sellaista kaipaa jos tarjolla on tämänkaltaista louhintaa. Reipas tahti pitää jalan liikkeessä ja väistämättä tämän levyn toimivuus nostaa mieleen halun nähdä bändin livenä. Rokkaavat ja karkeat biisit vievät mukanaan, vaikka mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tarjolla. Sen sijaan yksinkertaiset celticfrostmaiset ja rässäävät riffit ovat kuin huumetta keholle. Levyn energia tarttuu mainiosti ja kun biiseissä tykitetään riffi riffin perään tiukkaa laatua hamaan loppuun asti, ei tuotoksesta voi olla pitämättä.
Soundillisesti levy hipoo täydellisyyttä - ei ehkä kliinisin tuotantoarvoin tai geneerisellä kaavalla mitattuna, mutta bändin ja musiikin yhteensopivuuden puolesta. Terävä ja leikkaava kitarasoundi korostaa rouheiden riffien toimivuutta ja napakasti soiva rumpupatteristo jyskyttää takaraivoa juuri hyvällä volyymilla ja nasevalla soundimallistolla. Kaiken kruunaavat keskitason yläpuolelle nousevat rääkylaulut, joista on helppoa bongailla myös esikuvilleen nousevia uh-huudahduksia. Homma toimii esimerkillisesti.
Innovaatioarvoiltaan Down With the Nails on jotakuinkin mielikuvituksentonta luokkaa, mutta toimivuudeltaan liikutaan samassa kastissa kuin keskiolut tai perisuomalainen Koskenkorva. Eihän tätä nerokkuuden huipentumana tohdi pitää, mutta sen verran kovaa kolahtava levy on, että jos itsensä löytää 80-luvun black ja thrash metal -levyjä diggailemasta, on tälle levylle hyvä syy antaa tilaisuus.
11.08.2006, Serpent |
|
