|
01. Intro (Passing)
02. Fragments of Wisdom
03. Tale of Prophecy
04. Throne of the Gods
05. Malignant Spirits
06. Ancient Symbolism
07. Descension Human Weakness
08. Golden Columns
09. The End of Times
10. Outro (Irae)
Kesto: 45:54 |
Debyyttilevyllään haparoivasti kulkenut, mutta jo toiselle levylle hiemaan tyyliään hionut Fear of Eternity jatkaa tutuksi tulleen materiaalin varassa. Askel askeleelta kehittynyt bändi on kenties antanut yhä enemmän tilaa koskettimille ja surumieliselle tunnelmalle, mutta kontaktin metallimusiikkiin säilyttäen.
Ancient Symbolismia voisi kuvailla sisältävän neljä viidesosaa seiskarikauhuleffojen musiikkia ja viimeisen viidesosan kosketinvoittoista ja melodista black metalia. Jälleen nimipudottelupuolelta voidaan repiä sellaiset tekijät kuin Goblin ja Summoning, vaikka erojakin toki löytyy. Reilun kolmen vartin kestollaan matkataan musiikillisesti surullisissa ympyröissä, jotka tuottavat mieleen italiaa lörpöttävät kauhufilkat ja runsaat verenvuodot. Lähestymistapaa ja kytköksiä voi siis pitää melkoisen erilaisena kuin brutalodeathin tapaa, vaikka leffasukulaisuus genreittäin olisikin samalla suunnalla.
FoE säilyttää tempon rauhallisena ja kitarat rytmikoneineen ovat enemmän taustaorkesterin roolissa. Päärooli on syntikkariffeillä ja melodisilla maalauksilla. Rääkylaulu kähisee musiikin mukana, eikä edes kuulosta kovinkaan päälleliimatulta. Jos itse musiikki onkin tavallaan aneemista ja alkeellista, voisin sanoa sen olevan tarkoituksellista. Biisien yksinkertaisuus ja sitä kautta toimivuus perustuu juurikin old-school -kosketinkuvioiden yksinkertaiseen tunnelman virittämiseen, ja voisi melkein sanoa, että tästä joko pitää tai sitä (lähes) kammoksuu.
Kun otetaan huomioon levyn soundillinen 70-lukuhakuisuus, voi näitä soundeja pitää käytännössä erinomaisena, ehkä turhan muoviselta kuulostavaa rumpukonetta lukuun ottamatta. Tai jos jälki ei ole konevetoista, niin todellakin ihmettelen valittuja rumpusoundeja. Laulu ei ole erityisen voimakasta, mutta ehkä juuri vähäeleisyydessään se sopii masentavan alakuloiseen musisointiin kohtuullisen mukavasti. Kitarasoundit ovat harmaat ja mitäänsanomattomat, mutta ne palvelevat tarkoitustaan kelvosti.
Teoksena Ancient Symbolism edustaa mielenkiintoista marginaalityyliä, joka tuskin saavuttaa suurempaa massasuosiota. Se tekee oman sarkansa hyvin, vaikka tietyt rajoitteet ja yhden miehen kyvyt tulevatkin esille musiikin myötä. Kosketinpitoisesta metallista pitäville levyä voi suositella koettavaksi, etenkin jos seiskarisynasoundit ja rääkylaulu eivät aiheuta allergisia reaktioita.
09.08.2006, Serpent |
|
