Myönnän heti alkuun, että ruotsalainen The Kristet Utseende oli allekirjoittaneelle aiemmin täysin tuntematon bändi. Pienen verkossa tapahtuneen tutkimustuokion jälkeen selvisi, että vuonna 1993 perustettu TKU nauttii Ruotsissa peräti kulttibändin maineesta ja yhtye on ehtinyt tekemään jopa reunionin. Kyseessä on punkkia, metallia ja poppia yhdistelevä yhtye, joka maustaa musiikkiaan hassunhauskoilla äänillä sekä älyvapailla sanoituksilla. Nyt puhutaan siis puhtaasti huumoribändistä, joka on tuonut ilmoille uuden Sieg Hallelujah -albuminsa.

Voi hyvinkin olla, että TKU:n kaltainen pelleily toimisi paljon paremmin liveolosuhteissa, kun tukevassa humalatilassa arvioijan aivokäyrä vetää muutenkin lähinnä suoraa viivaa ja silloin junttihuumori saattaisi ehkä upota paremmin. Siis saattaisi. Sen sijaan kotioloissa vesiselvänä ollessa Sieg Hallelujah ei vaan toimi, ei naurata, eikä edes hymyilytä, vaan albumia kuunnellessa tekisi mieli lähinnä irvistää. Yhdestäkään kappaleesta ei herännyt mitään positiivisia tuntemuksia, vaan albumia kuunnellessa tuli lähinnä pelkästään tympääntynyt olo. Harvoin näin yhdentekeviä ja kehnoja ralleja pääsee kuulemaan. Jo muutenkin heikon suorituksen kruunaa lopullisesti solisti Jörgen Fahlberg, jonka ääni on harvinaisen väritön ja albumia kuunnellessa tuli useaan kertaan ihmeteltyä, että mistä lie karaokebaarista mies on oikein revitty? Kovasti tuntuu, että koko albumi on tehty alusta loppuun asti juosten kustu -periaatteella ja mitään musiikillista kunniahimoa on albumista turha lähteä hakemaan.

Sieg Hallelujahia ilkeää suositella korkeintaan kaikkein vannoutuneimmille huumorimusiikin ystäville.