|
01. Thus...
02. Funeral Dance
03. Monolith
04. Soon... |
Until Death Overtakes Me on tullut tunnetuksi yhtenä Telluksen äärimmäisimmistä funeral doom -bändeistä eikä Monolith anna varsinaisesti mitään syytä korjata tätä käsitystä. Nimensä mukaisesti Monolith on synkkä, mystinen ja raskas. Itseasiassa se on niin raskas, että koko kestossaan Monolithin kuunteleminen käy ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Ideoita koko levyllä olisi riittänyt noin minuutin mittaiseen introon. Sama laahaava tempo kappaleesta toiseen karkottaisi jo suurimman osan kuuntelijoista ja täydellinen melodioiden ja koukkujen puuttuminen hoitavat jäljelle jääneet raukat. Ylisärötetystä kitaravallista, yksitoikkoisesta kosketinmatosta ja epäinhimillisen matalasta murinasta koostuva äänimaailma on tietysti kokemus sinällään, mutta 74 minuuttia (ja muutama sekunti päälle) ankeaa pöhinää ei yksinkertaisesti tarjoa kuulijalle yksinkertaisesti mitään, mitä tuulettimen surina ei tarjoaisi.
Onko Monolith sielua raastavan raskas ja synkkä vai ainoastaan monotoninen ja mielikuvitukseton jääköön kuulijan päätettäväksi. Mikäli Until Death Overtakes Me on halunnut tehdä raskaan, helvetin ruman ja mielenterveydelle tuhoisan levyn, se on onnistunut erinomaisesti. Allekirjoittanut ei kuitenkaan asiaa näin valoisalta kannalta näe, Monolith on varsin loistava esimerkki täysin turhasta äänisaasteesta.
14.07.2006, Ville Yli-Knuutila |
|
