|
01. Intro
02. Willow Man
03. The Muzzle Affection
04. Dance of Descent
05. Another Mpty Haven
06. Strife of Definition
07. Sleep Walk
08. E.Y.E.
09. Utopia Fragmented
10. 4 Minutes to Abandon
11. Provoke the Divine |
Kreikkalainen Wastefall on edennyt urallaan jo kolmanteen levyynsä, jolla yhtye paiskoo omintakeisesti musiikkiaan, jota voi luonnehtia avantgardemetallin ja progemetallin välimuodoksi. Ei liene liioiteltua kuvailla Wastefallia progemmaksi versioksi System Of A Downista, vaikka saatekirje vertaa yhtyettä Opethin, Pain Of Salvationin ja Porcupine Treen kaltaisiin nimiin.
Suurin huomio Wastefallissa kiinnittyy laulusolisti Domenik Papaemmanouiliin, jonka äänen karismaattisuuden ja taipuvuuden voi rinnastaa Mike Pattonin ja Serj Tankianin tasolle. Toinen huomiota kiinnittävä seikka yhtyeen musiikissa on erilaisten tyylien yhteen sekoittaminen, joka luultavasti ei toimisi alkuunkaan, mikäli yhtyeessä olisi persoonattomampi solisti.
Minulla ei ole Self Exilelta selvää suosikkikappaletta useidenkaan kuuntelukertojen jälkeen. Mielessä on vain valtavalla tunnelatauksella höystetty äänimatka, joka aaltoilee mutkikkaista ja aggressiivisista sävelmaisemista lyyrisempiin sävyihin ainutlaatuisella tavalla.
12.07.2006, Kalevi Heino |
|
