|
01. Silver
02. Star
03. Wolves
04. Dead Eyes |
Justin K. Broadrick, joka tuli tunnetuksi konemetalliakti Godfleshin nokkamiehenä, on selkeästi monipuolinen kaveri. Yksi hänen nykyisistä projekteistaan on Jesu, jonka musatyyliä voisi kai kuvailla muodikkailla termeillä ”post-rock” ja ”doomcore”. Yhtyeen musisointi löytyy noiden määritelmien yhteiseltä alueelta.
Silver on Jesun diskografiassa vasta toinen EP aikaisemmin julkaistun, itsenimetyn täyspitkän sekä Heart Ache EP:n lisäksi. Neljän biisin mittainen Silver on hämmentävän positiivinen kokemus.
Levyn avaava nimibiisi on kuin lämmin halaus tai lohdutus. Läheisen ihmisen myötätunto. Näitä tunteita saan kyseisen kappaleen hitaasti, mutta aina vain positiivisesti etenevästä maailmasta. Silveriä seuraava Star on raskas mutta samalla kevyt pala, joka temponsa puolesta jatkaa positiivisella sävyllä. Jos Silver nosti takaisin jaloilleen, rohkaisee Star jatkamaan matkaa. Wolves on hitaudessaan taas kuin soundtrack auringonlaskua varten. Kaunis, majesteettinen ja koskettava. Levyn päättävä Dead Eyes on kuin mielen rauhoittava ja uneen saatteleva hyvänolon pilleri.
Kuten kuvauksesta saattoi jo päätellä, Jesun Silver –EP herättää miltei pelkästään lämpimiä ja positiivisia fiiliksiä. Broadrickin lauluääni on upean kuiskaava, soveltuen Jesun pehmeänraskaaseen äänimaailmaan täydellisesti. Yhtyeen instrumentaatio on sopusointuinen. Raskaiden kitaroiden vierelle sovitetut koskettimet elävät harmoniassa, ja ideat kuten kellopelin tuominen äänimaailmaan toimivat aivan loistavasti. Jesun soundissa ei ole mitään liikaa taikka liian vähän, vaan kaikki toimii täydellisesti.
Jesusta saa saman fiiliksen kuin Cult of Lunasta. Tunnelma on kokonaisvaltaisen haltuunottava. Ainoastaan erona on se, ettei Jesua kuunnellessa tee mieli vetää verhoja ikkunoiden eteen ja synkistellä, vaan levystä huokuu sopivan paljon positiivista henkeä. Kyse ei silti ole mistään hippien ”happy go lucky” –meiningistä.
28.06.2006, Niko Kaartinen |
|
