|
01. Raiskattu saastaisessa valossa
02. Noutajan kutsu
03. Mustan surman rukous
04. Ääni yössä
Kesto: 43:38 |
Itä-suomalaista black metal -osaamista ja -aktiivisuutta jo pitkän uran verran edestä esitellyt Horna ei ole hidastellut julkaisutahtinsa suhteen. Vaikka julkaisujärjestys toisin saattaisikin antaa ymmärtää, on Ääniä yössä edellistä levyä vanhempaa materiaalia. Alunperin kesäkuun kuudenteen aiottu julkaisupäivä petti painoteknisten ongelmien takia, ainakin virallisena syynä, ja näinpä ollen käsillä oleva arvostelukappale ns. advance-kappale kyseisestä tuotoksesta.
Vaikka tavallaan Ääniä yössä -levyä voisikin kutsua tutuksi ja turvalliseksi Hornaksi, on siinä selvästi yhtenäisempi teema ja tunnelma kautta keston. Levy - tavallaan - huipentuu kaksikymmenminuuttiseen nimikkobiisiin, joka toistaa ja toistaa melankolista apatiaa loppuun asti. Ja saa sen kuulostamaan todellakin niin pitkältä kappaleelta kuin kyseessä on.
Pohjavire levyn keskitempoisessa, paikoin verkkaisessakin viilteyssä on surkeamielinen ja ankea. Masennus ja synkeys toistuvat etenkin levyn lopussa, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta levy ei saa veistä painumaan kovinkaan syvälle. Vaan ehkäpä tässä on juuri levyn hornamaisin piirre: repivää suomalaista black metalia, joka toisaalta flirttailee depressioteemaisen black metalin kanssa, mutta kuitenkin yhdistäen siihen bändille ominaista kylmää pahanlaisuutta. Aggressiolle sen sijaan ei ole paljoa tilaa annettu, ja sillä mittaristolla mitattuna levy onkin melko kesy, jopa vaisu tapaus.
Soundeiltaan arvostelukappaleen maisemat ovat kylmästi säriseviä ja ehkä aiempaa rosoisempaa tuotantoa. Levyssä on myös keskinäisiä soundieroja, sillä levyn viimeinen biisi on selvästi nauhoitettu eri aikana, tai ainakin eri soundeilla. Muuhun levyyn nähden viimeinen pitkä biisi onkin jollain tavallaa selvästi burzummaisempi, joskin Hornan mittakaavalla suoraan sanoen liian pitkä. Laulut ovat tuskaista ja pihisevää rääkynää, eivät missäään mielessä bändin uran parhaimmistoa, vaikka sarkansa toki kelvosti hoitavatkin.
Rehellisesti sanoen Ääniä yössä tuntuu pienimuotoiselta pettymykseltä, etenkin edellisen Envaatnags Eflos Solf Esgantaavne -julkaisun jälkeen. Fanit kuitenkin saanevat bändistä irti enemmän, ja onhan levyllä toki hyvät hetkensä ja riffinsä myös satunnaisempaa kuuntelijaa miellyttämässä. Levystä lienee saatavilla tavallisen jewel case -version lisäksi myös A5-kokoinen erikoisversio, rajoitettuna painoksena totta kai.
21.06.2006, Serpent |
|
