|
01. Incognation
02. Demons Shelter Within
03. Ashes to Flesh
04. A Nation in Atrophy
05. The Midnight Grotesque
06. Prophet Set to Witness
07. Ever-Arch-I-Tech-Ture
08. Threnody for an Endling
09. Ravager 1.6.6.3.
10. Of Genesis and Apocalypse
11. Foreboding
12. Shackles Cross
13. The Omniscient
Kesto: 63:59 |
Kun jossain mainostetaan bändin tyyliä moderniksi progressiiviseksi dark metaliksi ja toisaalla sinfoniseksi progressiiviseksi black metaliksi, käy mielessä kuva sillisalaattihenkisestä ja vaikeasti lokeroitavasta taideprojektista, jossa edes bändi itse ei tiedä miten bändiä pitäisi kuvailla. Kun teosta on vielä paiskattu astetta omaperäisemmin viritetymmällä nimellä, ovat odotukset vähintään varautuneet.
Tavallaan Ever-Arch-I-Tech-Ture vastaa odotuksiin vähän liiankin hyvin ennalta arvattavalla tavalla. Syntikoita, orkestraalisampleja, melodisia kitaroita, sinfonista black metalia, herkänrauhallisia tunnelmakohtia - listaa voisi jatkaa pidemmällekin. Helpointa kuitenkin lienee kuvailla levyä loogiseksi seuraajaksi Dimmu Borgirin nykyiselle linjalle, mutta omat mausteet mukaan lisättynä.
Axamentan pohja on hyvin pitkälti kosketinvahvisteisessa ja melodisessa black metalissa. Välillä syntikoilla käydään kieron sirkusmusiikin puolella, paikoin taas rymistellään raskaiden kitaroiden varassa hieman tummanpuhuvasti uhkuen. Taidokkaasta soitannasta kuitenkin huolimatta jälki on vähän liiankin turvallista ja jopa hillittyä. Progeilevuus on lopulta melko varovaista ja synaideatkin lopulta vain varovaisia vetoja tuttujen rajojen ulkopuolelle. Rohkeimmillaan ja oikeastaan myös ärsyttävimmillään levy on silloin, kun mukaan heitetään ripaus emo-vaihdetta ja ne pakolliset herkät fiilistelyt tuodaan mukaan puhtaiden laulujen tippa linssissä -sävyllä.
Tuotannollisesti levy on täyttä rautaa ja ammattitaitoa. Soundit ovat huolellisesti hinkatut, viritetyt ja selkeät. Samaan aikaan kirkkaat että raskaat. Pimp my symphonic black metal, niin sanotusti. Laulupuolella kuullaan asiaan kuuluvasti standardimittaista rääkylaulua sekä asiansa osaavaa puhdasta laulua. Henkilökohtaisella tasolla levy tosin olisi toiminut paremmin ilman näitä pop-musiikin hengessä vedettyjä puhtoisia lauluhetkiä, mutta makunsa kai kullakin.
Ei liene epäselvää etteikö Ever-Arch-I-Tech-Turen tapaisille levyille olisi kysyntää, etenkin jo edellä mainitun norjalaisbändin fanikunnassa. Selkeästi levyjä, joita suurella todennäköisyydellä pieni fanikunta rakastaa ja joista suurin osa kuulijoista ei välitä tuon helvetillistä hetkeäkään.
20.06.2006, Serpent |
|
