|
DVD1:
Dive Dive Live:
01. Riding With The Angels
03. Lickin' The Gun
05. Dive Dive Dive
07. Zulu Zulu
09. Son Of A Gun
11. All The Young Dudes
13. No Lies
15. Winds Of Change
17. Bring Your Daughter To The Slaughter
02. Born In '58
04. Gypsy Road
06. Drum Solo
08. The Ballad Of Mutt
10. Hell On Wheels
12. Tattooed Millionaire
14. Fog On The Tyne
16. Sin City
18. Black Night
Skunkworks Live:
01. Space Race
03. Tattooed Millionaire
05. Faith
07. I Will Not Accept The Truth
09. Tears Of The Dragon
11. Dreamstate
02. Back From The Edge
04. Inertia
06. Meltdown
08. Laughing In The Hiding Bush
10. God's Not Coming Back
12. The Prisoner
DVD2:
Scream For Me Brazil:
01. King In Crimson
03. Killing Floor
05. Tears Of The Dragon
07. Accident Of Birth
09. Darkside Of Aquarius
02. Gates Of Urizen
04. Book Of Thel
06. Laughing In The Hiding Bush
08. The Tower
10. The Road To Hell
DVD3: Promo videos
01. Tattooed Millionaire
03. Dive Dive Dive
05. Tears Of The Dragon
07. Back From The Edge
09. Accident Of Birth
11. Man Of Sorrows
13. The Tower
02. All The Young Dudes
04. Born In '58
06. Shoot All The Clowns
08. Inertia
10. Road To Hell
12. Killing Floor
14. Abduction
Extra Features:
15. Tyranny Of Souls EPK
16. Samson: Biceps Of Steel |
"Jassoo!", sanoo nyt moni epäuskoinen, sillä nythän on niin, että kun Iron Maiden viettää julkaisukarusellinsa puolivuotispaussia, niin on sen vokalistilla oiva väli viedä rahat pois köyhiltä omalla kokoelmallaan. Näin siis karrikoidusti todettuna. Tosiasiahan on se, että harvaa Iron Maiden -julkaisua pystyy haukkumaan turhaksi; sen verran vakuuttavaa laadunvalvontaa on kyseisen yhtyeen piirissä viime aikojen nopeassa julkaisutahdista huolimatta noudatettu. Yhtyeen nykyisen, tunnetuimman, pitkäaikaisimman ja tietysti parhaan vokalistin, Bruce Dickinsonin oma ura on nyt tapetilla.
Monellehan Bruce on juurikin Iron Maidenin vokalisti ja keikoilla viihdyttäjä numero yksi. Toisille Bruce saattaa olla myös sooloartistina erittäin tuttu, ja mikseipä olisi, ovathan hänen viimeisimmät albuminsa modernin heavyn parhaimpiin kuuluvia teoksia. Nyt tarjoiltava Anthology -paketti on siis juuri sitä mitä pitääkin. Kyseessä on kolmen dvd:n paketti, jolta löytyvät kaikkien promovideoiden lisäksi myös kolme konserttia sooloartisti Dickinsonin eri aikakausilta. Brucen soolourahan alkoi jo 80-luvun lopulla ja silloin yksi miehen kipaleista päätyi uusintavetona jopa Maidenin No Prayer For The Dying-levyn hitiksi. Bring your Daughter to the Slaughter on siis kyseessä oleva laulu. Rautaneidosta lähdön jälkeen Bruce yritti pistää kasaan uutta Skunkworks-pumppua, jonka tyylisuunta voisi olla - näin väkisin genretettynä - jotain post-grunge hard rockia (!?). Lopullinen pamaus miehen uralle tuli siinä vaiheessa, kun Bruce tapasi tuottaja-kitaristi Roy Z:n ja yhteistyö hänen kanssaan alkoi. Tämä kaksikko vahvistettuna Adrian Smithillä - siihen aikaan vielä ex-Iron Maiden-kitaristi - sai aikaan kaksi selkeästi parasta Dickinson tuotosta Accident of Birth ja Chemical Wedding. Uudet, raskaat mutta melodiset kitarasoundit ovat varmasti olleet vaikuttamassa monen tämän vuosituhannen bändin soundiin. Brucen soolourakin on siis erittäin monisyinen ja musiikillisesti todella laaja. Siksipä tämä dvd-pakettikin on luonnollisesti suhteellisen laaja katsaus miehen soolouran vaiheisiin.
Kahdella ensimmäisellä levyllä keskitytään vain konserttitaltiointeihin. Ensimmäinen näistä, Dive Dive Live! on dokumentti herran ensimmäisestä soolokiertueesta Tattooed Millionairen ajoilta. Tämä on todella hyvä konsertti, jossa näemme äärimmäisen hyvin rokkaavan bändin. Janick Gers - tuleva Iron Maiden-kitaristi ja Adrian Smithin korvaaja - oli noihin aikoihin elämänsä vedossa. Jos jollekin on epäselvää osaako Gers soittaa kitaraa, niin katsokoon tämän livevedon. Osaa hän, mikäli haluaa. Black Night encorena on erityistä mannaa!
Konserttitaltioinneista toinen on puolestaan tyystin erilainen. Se kulkee nimellä Skunkworks Live ja on siis jo Brucen Maidenin jälkeiseltä ajalta. Nyt ovat hiukset lyhenneet ja kitaroissa vähemmän säröä. Itse en oikeastaan juuri lämmennyt tälle tuotokselle, sillä en kertakaikkiaan pidä tämmöisestä grungen ja Oasis-soundin välimaaston kehitelmästä. Siis puhun nyt yhtyeen soinnista, en kappaleista, jotka paikoitellen ovat todella laadukkaita. Esimerkiksi Back From The Edge lukeutuu miehen sooloajan parhaimmisoon.
Parasta miehen sooloaikaa on minusta aina ollut se, kun hän liittyi taas kimppaan Adrian Smithin kanssa. Tämä siis tapahtui 1997. Scream For Me Brazil on tuttu jo Bruce Dickinsonin livelevynä. Nyt samasta paketista tarjoillaan arkistovideota, jonka bändi kuvasi puoliamatöörimäisesti 1999 vuoden Brasilian keikalta. Samaan aikaan siis kuin tuo livelevyn nauhoituskin. Tässä konsertissa siis soittaa, ainakin minusta, se paras Bruce Dickinson -band: kitaroissa Roy Z ja Adrian Smith. Videolta on valitettavasti leikattu pois Iron Maiden -rallit, joita myös esitettiin, mutta niitä ilmankin meinaa tukka lähteä päästä tätä katsellessa. Vähän kurainen laatu ei haittaa, kunhan vain näkee livevedot kappaleista The Tower, Accident of Birth ja Road to Hell. Kolmannelle lätylle on sitten laitettu kasaan koko promomateriaali, eli käytännössä musiikkivideot. Näistä Back From The Edge taitaa olla se paras ja isoimmalla budjetilla tehty. Se oli siis sitä aikaa kun musiikkivideoita vielä näkyi jossain. Siis musiikkivideoita, enkä puhu mistään MTV:n pyllynkeikutusta sisältävistä rantavideoista! Jokaisen videon oheen on mahdollista laittaa päälle oheiskommentaari, jossa Bruce itse kertoo niiden tekemisestä. On hauskaa kuunnella miehen tarinoita budjetin loppumisesta kesken ja muista asiaankuuluvista ja -kuulumattomista yksityiskohdista. Levyllä on myös pitkä haastattelu, joka on tavallaan selitys koko Brucen uralle ja sen vaiheille. Se kannattaa todella katsoa, sillä tällä miehellä on sitä sanottavaa. Saa nähdä miten tarina jatkuu ensi syyskuussa, kun Iron Maiden puolestaan julkaisee studioalbumin ja mikrofoniin puikoissa on tutusti Bruce Dickinson.
22.06.2006, Eero Kaukomies |
|
