|
01. The Absolute
02. Narcotic Vision
03. The Energy of Masses
04. Interlude
00. Hunger of Infinity
06. Efface Yourself
07. And the Master Says...
08. Lux Nox
09. Space of Light
Kesto: 30:29 |
Puolan maanperältä esiin ponkaiseva Shadows Land on viritellyt toisella studiotäyspitkällään kasaan mielenkiintoisen näkemyksen modernista death metalista. Vain puolituntisen kestonsa takia lähes häiritsevän lyhyeltä tuntuva teos yhdistelee kappaleissaan konemusiikin ideoita futuristiseen äärimetalliin, josta on helppo löytää yhtymäkohtia maan muihin alan bändeihin, kenties päällimmäisenä Behemothin tuoreempaan tuotantoon.
Tietyin paikoin Terminus Ante Quem tekee myös selviä pesäeroja muihin genrekollegoihinsa, sillä sen teknisvivahteinen ja kokeellishenkinen death metal erottuu joukosta paitsi konepiipatusten, myös hämmentävien rytmitysten ja riffien myötä. Välillä poljentoa riittää kuin missä vaan nopeamman tempon kuolometallipumpussa, mutta vastaavasti myös biisejä katkotaan ja pysäytellään lähes mielivaltaisella mentaliteetillä. Niin ikään kitarariffit eivät ole suurimmalta osalta aivan tyypillistä kuvastoa tyylilajin tarjonnasta, ja näin ollen ovatkin varmasti osavastuussa levyn kierosta viehätyksestä.
Levyn konemusiikista haetut ideat tuskin maittavat aivan jokaiselle death metal -fanittajalle, vaan tuskinpa tässä helppoa valtavirtaratkaisua on muutenkaan haettu. Ideat kun voisivat olla paikoin jostain teknolevystä, ja siihen vielä koneelliset kilkatukset päälle. Näiden kanssa kuitenkin käy yhteen jotakuinkin saumattomasti tekeleen puunatut, viilatut ja kiillotetut metallisoundit, joista rosoisuutta ja likaisuutta saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Aivan yltiösteriiliksi ei soundeja olla kuitenkaan hinkattu, mutta paljoa ei myöskään jää puuttumaan. Homma on viimeistelty uhoavilla mörinälauluilla, jotka tarjoavat riittävästi vastinetta rahalle.
Vaikka Terminus Ante Quem tavallaan tuoksahtaankin hieman itsetarkoitukselliselta kikkailulta paikoin, siinä on oma viehätyksensä kautta linjan. Lyhyen kestonsa takia levy ei myöskään pääse tympäisemään, ja se tuntuukin pikemminkin mukavalta ja hieman erilaiselta välipalalta suoraviivaisemman metallin keskellä. Ruutia ei ole uudestaan keksitty tälläkään levyllä, mutta ainakin tähän ilotulitteeseen on saatu hieman omaa väriä mukaan.
13.06.2006, Serpent |
|
