|
DVD1:
01. Rehearsal 1988 (23:56)
02. Hong Kong Cafe 1993 (39:41)
DVD2:
01. The Stone 1993 (12:58)
02. Ruthless Inn 1994 (33:49)
03. Extras (23:30)
Kesto: n. 133 min.
|
Peacevillen jo pitkään lupailemaa Autopsy-DVD:tä on odotettu jo kuin kuuta nousevaa, ja jatkuvat viivästymiset ovat saaneet vain odotukset kasvamaan. Nyt siis varmasti on tulossa jotain niin visvaista, häijyä ja raakaa, mitä itse näiden limaisten death metal -legendojen musiikkikin on. Mutta: pettymys iskee lekalla takaraivoon, kun Dark Crusadesia alkaa tutkailla. Itse sisältö on vielä lupaavaa, mutta miten koko paketti on pistetty kasaan… Ai miksi? No minäpä kerron.
Aloitetaan niistä positiivisista puolista eli sisällöstä. Tämä kaksi levyä sisältävä mammutti kulkee Autopsyn hurmeisen matkan alusta loppuun: synkkä kulkue alkaa yhtyeen ensitreeneistä, jatkaa muutaman keikan läpi ja romahtaa lopulta hautaan yhtyeen viimeisen julkisen esiintymisen voimin vuonna 1994. Kuvan taso ei liikoja häikäise koko matkalla, sillä yhden kameran tekniikka näyttää olevan ainoa, millä Autopsyn live-kuntoa on todistettu. Menoa ei tämä kuitenkaan haittaa. Ensitreenit ovat hulppeaa katsottavaa, kun treenikämppä näyttää olevan jonkun olohuone ja taustalla keekoilee pikkutenavia. Ikimuistoisen oloinen tapahtuma näyttää olleen myös The Stonen keikka: Autopsy pahoinpitelee instrumenttejaan hämyisesti valaistussa, hallimaisessa keikkapaikassa, ja selvästi päihtynyt, harvapäinen yleisö heiluu mukana kuin zombit, odottaen aina seuraavaa grindihetkeä.
Myös kaksi muutakin keikkaa ovat hyviä esimerkkejä likaisen death metalin julkituomisesta, mutta itseään toistava biisimateriaali vie hieman terää kokonaistunnelmasta. On kuitenkin ilo huomata, että Autopsy kuulostaa yhtä likaiselta livenä kuin levyllä. Etenkin Chris Reifertin antaumuksellista rumpalointia ja rääkymistä täytyy vain ihailla, kun mies Remun lailla hakkaa patteristoaan kurkku suorana ja pää takakenossa. Myös ekstroihin isketty kiertuehäröily sopii Autopsylle kuin visva avohaavaan: kaiketi kämäisellä VHS-kameralla kuvatuissa pätkissä Autopsy matkaa rähjäisellä pakettiautollaan läpi Euroopan, käyskentelee New Jerseyn rannoilla, naureskelee kuolleelle koiranpennulle, tapaa muun muassa Bolt Throwerin jäseniä ja imee lumella kyllästettyä vesipiippua. Tietenkin jonkinlaista draamankaarta näillekin toilailuille olisi voinut luoda ja mistään syväluotaavasta dokumentista ei ole kyse, mutta kuten sanottua, näin Autopsy näyttäytyy varmasti rehellisimmässä valossa. Ekstroista löytyy myös muutama Reifertin vierailu esimerkiksi Pestilencen keikalla.
Mutta sitten siihen pahimpaan kompastuskiveen eli tämän koko roskan esille asetteluun. Dark Crusades on nimittäin erittäin käyttäjäepäystävällinen. Esimerkiksi valikossa on vain keikat, joten et voi hypätä katsomaan jotain tiettyä kappaletta muuten kuin ahkerasti keikkaa kelaamalla. Myös kaikenlainen oheissälä, mitä Autopsylta olisi varmasti löytynyt, loistaa poissaolollaan. DVD onkin ennemminkin kylmä ja hätäisesti eri paloista kasaan kursittu ruumis kuin todellinen mätä painajaiszombi, jonka sisuksista hyppäisi silmille mitä yllätyksellisempiä elementtejä.
Kuvan- ja äänenlaatuun liittyvät asiat ovat siis ymmärrettävissä: kuten takakansi toteaa, tämä on kuin Autopsyn kotivideokokoelma, revitty suoraan 80- ja 90-lukujen vaihteen alkeellisista nauhureista. Nykyteknologia olisi kuitenkin voinut hypätä kehiin kasaamisvaiheessa, sillä nyt Dark Crusades jää vain Autopsy-fanaatikkojen palvontakohteeksi eikä nouse varteenotettavaksi initiaatiomessuksi tähän härskin hienoon yhtyeeseen.
23.05.2006, Antti Klemi |
|
