|
01. Mmmmm Acting, I Love Me Some Good Acting
02. Sure We Had Knives Around
03. And And And, He Lowered The Twin Down
04. I Agree.....No!.....I Disagree
05. Palm Trees In The Fecking Bahamas
06. World Class Listening Problem
07. Railroad Cancellation
08. Them From Bricktop Clowns
09. Savage Composition
10. I'm Goofballs For Bozzo Jazz
Kesto: 44:55 |
Don Caballero onnistuu siinä missä harva onnistuu, nimittäin instrumentaalilevyn tekemisessä. Läpeensä lauluton World Class Listening Problem on tietyssä mielessä kuin 2000-luvun painos 70- ja 80-lukujen King Crimson -inkarnaatioiden risteytymästä. Kyse on siis leikittelevän pedantista ja improvisaatiopohjaisesta, kevyesti progressiivisesta rockista. Raskausaste ei nouse missään vaiheessa järin heviksi, ja itse asiassa levyn sounditkin muistuttavat etäisesti King Crimsonin 70-luvun merkkiteoksia, kuten Rediä.
Mistään täysin ikimuistoisesta albumista ei kenties kuitenkaan ole kysymys. World Class Listening Problem on äärimmäisen hienosti rakennettu kokoelma taidolla ja tyylitajulla sävellettyjä kappaleita. Vaikka monet levyn kitarariffeistä kuulostavatkin lähes matemaattisilta, ei soitannollinen ilottelu käänny missään vaiheessa soittajien henkilökohtaiseksi opinnäytetyöksi. World Class Listening Problem ei toki olekaan soololevy, eikä liioin tyystin improvisoitua, kuritonta leikittelyä. Päinvastoin, se todistaa, että myös äärimmäisen kovat yksilösuorittajat voivat tehdä kurinalaista musiikkia, vieläpä ilmeisen suurella tunteella.
Noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen World Class Listening Problemia on hankala lähteä arvostelemaan kappalekohtaisesti. Ikävä tosiseikka onkin se, että juuri äärilleen viedyn kurinalaisuutensa takia levy on helppo tuomita tasapaksuksi, jopa tylsäksi tapaukseksi. Pienet yksityiskohdat nostavat muutaman kappaleen joka tapauksessa yli muiden. Etäisesti Mastodonin suuntaan kallellaan oleva And and and, He Lowered the Twin Down herättää painokkaammilla riffeillään ja rauhallinen Railroad Cancellation tuo sen sijaan levylle sen kaipaamaa ilmavuutta. Näennäisen mitäänsanomattomuuden varjolla levyn muut kappaleet onkin sitten liian helppo ohittaa. Levyltä todella löytyy kerroksia ja tarttumapintaa, mutta helpolla se ei kuuntelijaansa saata tyydytetyksi.
21.05.2006, Antti Korpinen |
|
