|
01. Lilja...
02. Insex Infect
03. Perspectives
04. Beton#1
05. Burning in My Own Dream of Life
06. Consumed Seclusion
07. Beton#2
08. Kill Me
09. Marchin' off...
10. Vacuum Era Gelid Atmosphere
Kesto: 58:01 |
Kolmisen vuotta sitten demoarvosteluunkin tynkäversiona saapunut Cocaine on nyt ilmestynyt täysmittaisena levyjulkaisuna. Kokonaisuutena liki tunnin mittaiseksi paketiksi kasvanut teos on omaleimainen julkaisu melodista ja kosketinsävytteistä black metalia. Vaikka kappaleiden yksittäiset elementit eivät erityisen omaperäisiä sinänsä olekaan, ovat sävellykset melko jäljittelemätöntä työtä uniikissa tavassaan yhdistää kappaleissa monia kerroksia kitaroita sekä koskettimia toisiinsa aina teknomusiikkimaisia ideoita myöden.
Nopeatempoisimmillaan viisut ovat hykerryttävällä biitillä eteenpäin vyöryviä ralleja, joissa melodiat ja riffit tuppaavat jäävän itse vauhdin jalkoihin. Paikoin tämä tuntuukin lähes itsetarkoitukselliselta suharoinnilta, sillä palaset eivät tunnu aina natsaavan kovin hyvin yhteen. Vaikka suunta ehkä onkin sama, nämä tuntuvat pikemminkin kulkevan eteenpäin kuin omia polkujaan. Biisejä ajoittain vaivaavaa monotonisuutta rikotaan konemusiikista tutuilla rytmeillä ja instrumenttiratkaisuilla, joihin on yhdistetty myös kitaraa metallisempaa sävyä tuomaan. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti industriaalimetallista, vaikka vivahteet ehkä sinne päin biiseissä viittaavatkin.
Levyn soundit palvelevat tarkoitustaan hyvin. Ne eivät ole erityisen korkeatasoiset, saati kultakorvakelpoiset, mutta niiden kertaluokkaa parempi kotikutoissävyinen soundi hoitaa työsarkansa riittävän hyvin. Rummut kuulostavat pääosin varsin konemaisilta, mutta eivät varsinaisesti häiritsevissä määrin. Yleisesti ottaen tuotantopuoli ajaa asiansa hyvin, vaikka hieman paremmilla, tai ainakin toisenlaisilla soundeilla jälki olisikin ehkä ollut aavistuksen parempaa. Laulupuolella kuullaan paitsi särjettyä, myös hämyisempää puhdasta laulua. Näihin ei hirveästi kiinnitä huomiota, eikä näitä ole levyillä ylenpalttisen paljon, joten ratkaisua voi pitää melko neutraalina ja huomiota herättämättömänä.
Tätä nykyä (V.E.G.A.) sen tämän levyn muotoisessa ja aikaisessa kokoonpanossaan on hajonnut tai ainakin uudelleenmuotoutunut, joten Cocaine jää tässä tapauksessa mahdollisesti bändin historian ainokaiseksi orpolapseksi. Toisaalta teos kuulostaa vasta muotoaan hakevan bändin tekeleeltä, joten levyssä on aistittavissa hienoista keskenkasvuisuutta ja muutosta, joka ei varmasti kaikkiin vetoa, vaikka sillä hetkensä toki onkin. Kuitenkin omaperäinen, joskaan ei erityisen onnistunut teos omassa sarjassaan.
07.05.2006, Serpent |
|
