|
01. The Time To Kill Is Now
02. Make Them Suffer
03. Murder Worship
04. Necrosadistic Warning
05. Five Nails Through The Neck
06. Purification By Fire
07. Death Walking Terror
08. Barbaric Bludgeonings
09. The Discipline Of Revenge
10. Brain Removal Device
11. Maniacal
12. Submerged In Boiling Flesh
13. Infinite Misery |
Monille deathmetalli ei olisi niin deathia ilman Floridalaista genren pioneeribändiä, Cannibal Corpsea. Yhtyeen järjestyksessään jo kymmenes levy, Kill, esittelee hyvin hienoisesti uudistuneen yhtyeen unohtamatta kuitenkaan juuriaan.
Corpsen julkaisutahti on tappavan tasainen. Levyjä tulee kellontarkasti joka toinen vuosi. Killiä edeltänyt The Wretched Spawn onkin melko tarkasti kahden vuoden iässä tätä lukiessasi. Edellinen levy, kuten monet muutkin yhtyeen katalogista, osoitti miten groove, aggressiivisuus ja teknisyys kulkevat käsikädessä kuitenkaan erityisesti alleviivaamatta yhtäkään edellä mainituista. Sama maku jatkuu myös Killillä.
Suurin muutos yhtyeen soundissa johtuu kakkoskitaristin vaihtumisesta. Yhtyeen peruspilari, Jack Owen, poistui bändin riveistä mutta tilalle saatiin ei-niin tuoretta verta Rob Barrettin muodossa. Tämä verenvaihto on tavallaan huomaamaton, mutta silti kuultavissa. Barrett-O’Brien parivaljakon riffittely tukee toisiaan erittäin hyvin ja tyyli on tavallaan nyt yhtenäisempi kuin aikaisemmilla levyillä. Osa varmasti pitää yhtenäisyydestä, osa taas kaipaa Owenin tyyliä.
Killin kolmentoista biisin myllytys ei varsinaisesti yllätä. Levyltä löytyy paljon vaihtelua ja Corpselle tyypillisesti Killin riffimäärällä keskiverto dödisbändi täyttäisi koko diskografiansa. Mukana on taas teknisiä taidonnäytteitä tyyliin Brain Removal Device sekä tulevia Corpse-klassikoita Make Them Suffer –hengessä. Eikä se välimaastoonkaan jäävä materiaali ole mitään pullaa, esimerkiksi Purification By Firen riffit osoittavat sen, miten death metallissa voidaan soittaa kuvioita, jotka jäävät varmasti mieleen tusinasahauksen sijaan.
Ainoa hieman korvaan pistänyt asia levyllä on loppuun peräperää laitetut viisut Manical ja Submerged In Boiling Flesh, jotka runtuavuudessaan saivat omat korvani hieman puuduksiin loppumetreillä. Mutta pikkuvikoja, kuten sanotaan...
Teknisesti levy on komeaa jälkeä ja Erik Rutanin tuottamat soundit ovat sopivan rouheat ja silti tarpeeksi selkeät. Levy kuulostaa juuri sellaiselta kuin Corpsen tuleekin kuulostaa.
Kill ei petä ketään Corpsen ystävää ja toimii yhtyeeseen vihkiytymättömälle hyvänä porttina bändin soundimaailmaan. Cannibal Corpse on kyllä siitä omituinen bändi, että vaikkei yhtye tee mitään suuria muutoksia levyjensä välissä, kuulostaa se silti joka julkaisulla tuoreelta, koukuttaen kuulijan aina uudestaan ja uudestaan musiikkinsa pariin.
03.05.2006, Niko Kaartinen |
|
