|
01. Ichabod / Scum of the Earth
02. Mantric Madness
03. Doomsday Sunrise
04. One of the Sane
05. Cyclone (The Sky Is Falling)
06. Angel Weed
07. Heavy Mushroom Daydream
08. Stem the Tide
09. Sweet Misery
10. Black Lotus
11. Burn You to Ashes
Kesto: 48.18 |
Stoner Kingsin toinen pitkäsoitto on pitkästä aikaa yksi vaikeimmin arvosteltavista levyistä jonka olen kouraani saanut. Yhtyeen meininki toimii ehdottomasti parhaiten elävän yleisön edessä, jo pelkästään viihdyttävien maneereiden ja shown vuoksi. Levyllä yhtye ei saa aikaan samaa sähköisyyttä jota siltä odottaa kuulevansa, joten kuuntelukokemus lässähtää hieman. Toisaalta levyn kuultuaan live-esiintyminen tuo yhtyeen toimintaan uusia huomattavia ulottuvuuksia.
Soundipuolella bändi suoriutuu ihan mukavasti, kokonaissoundien ollessa selkeät mutta antaen kuitenkin vaikutelman rupisesta rockista kuten vain oikein on. Starbuckin rosoinen lauluääni toimii ihan mukavasti läpi koko levyn, joskin paikoitellen tuntuu ettei mies ole saanut äänestään irti ihan kaikkea sitä minkä siitä voisi saada. Rouheat kitaravallit, jotka ovat paikoitellen hyvinkin massiivisesti esillä, tuovat kappaleisiin huomattavasti lisää syvyyttä, vaikkei soundeja niitä ilmankaan voi ohuiksi mennä haukkumaan.
Biisit eivät ole niinkään suoraa stoner rockia, vaan enemmänkin sekoitus perinteisempiä musiikkityylejä vanhakantaisesta hevistä, metallista ja hard rockista lähtien. Vaikka paikoitellen meininki laantuu hyvinkin hitaaksi, ollaan materiaalin kanssa kuitenkin lähempänä Southern -tyyppistä rockia, kuin mitään muuta yksittäistä alagenreä. Vaikkei tämäkään luonnehdinta kerro koko totuutta.
Levyllä olevista kutsuvieraista itselleni toimi parhaiten Tanja "ex-Lullacry" Kemppaisen vetäisemä Black Lotus -kappale, jossa neitosen laulut tuovat biisiin hienoa kontrastia. Muista vierailijoita ovat muun muassa Alexi Laiho (Children of Bodom), Marco Hietala (Nightwish/Tarot), Nino Laurenne (Thunderstone), Nico Hartonen (Godsplague) sekä "Imperiumin oma panos musiikkimaailmalle" Eero Kaukomies (Gamma Ray), muutamia luetellakseni.
Sweet Misery kappaleen avaava huuliharppu on myöskin yksi levyn hienoimmalta kuulostavista kohdista, tuoden kylmät väreet selkäpiihin.
Stoner Kings -keulahahmo on upottanut levyn tekemiseen selkeästi suunnattomasti aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta suurin ongelman piilee kuitenkin yhtyeen synnynnäisessä luonteessa. Yhtye on livetilanteeseen syntynyt eikä sen voimaa voi tallentaa staattiselle medialle menettämättä jotain olennaista. Levyltä saa kuitenkin hyvän tuntuman siitä mistä bändissä on kyse, groovea piisaa ja paikoitellen hyvinkin raskasta poljentoa, pääpainopisteen ollessa kuitenkin menevän raskaan rockin puolella.
Sydänverellä kirjoitettua musiikkia, jota aidommaksi rockia on vaikea saada.
18.04.2006, Jukka Kolehmainen |
|
