|
01. The Darkest of Minds
02. Godhead Charlatan
03. The 9th Revolution
04. In the 3rd Dwells Oblivion
05. Hexaeon
06. Punished
07. Ageless Void
08. Christbait
09. What I crave
Kesto: 33:49 |
Jo kohtuullisen pitkän uran norjalaisella metallikartalla tehneen Aeternusin musiikkia ei oikein parhaalla tahdollakaan voi sanoa epäomaperäiseksi tusinametalliksi. Vuodesta 1993 kasassa ollut akti onkin onnistunut kuulostamaan aina paitsi itseltään, myös tutulta ja jollain tapaa turvalliselta genresiitokselta, jossa on paiskattu kättä niin dark kuin death metalinkin kanssa.
Varsin pitkiäkin levyjä julkaisseelle norskibändille Hexaeon on sekä hienoinen poikkeus, että toisaalta lisää sitä tuttua ja turvallista materiaalia. Kestoa on levylle kertynyt vain reilut puoli tuntia, mutta musiikillinen tyyli on sentään säilynyt ennallaan. Vaikka mukaan on ahdettu niin nopeaa kuin hitaampaakin biisimateriaalia, kuulostaa bändi yhä itseltään. Raskasta ja synkkäsävyistä death/dark metal -seosta on luvassa siis edelleen.
Vaan aivan kuin ruuti olisi hieman päässyt kostumaan, sillä kaikista innostusyrityksistäni huolimatta Hexaeon tuntuu äärimmäisen tasapaksulta levyltä. Ei siksi, etteikö tempopuolella olisi vaihtelua tai kappaleissa pieniä jippoja, vaan siinä, että edes Immortal-henkisestä Punishedista eri sfääreihin siirryttäessä eväkään ei tunnu liikahtavan. Levy on toki raskas ja sävy tumma, mutta silti tuntuu kuin moottori kävisi puolitehoisesti. Aeternus kuulostaa itseltään, mutta kappaleista puuttuvat koukut ja mukaansatempaavuus.
Innostamattoman kappalevalikoiman vastapainoksi löytyy kuitenkin jykevät soundit, murhaavan möreää vokalisointia ja pieniä, mutta kiinnostavia yksityiskohtia. Nämä eivät vain riitä millään paikkaamaan biisien fiilispuolen tyhjiötä, vaikka yritys sinänsä hyvä onkin. Kitaroiden jyristely on kuitekin mukavaa kuultavaa, eikä soundipuolella ole oikeastaan mitään sellaista muutenkaan, mistä kehtaisi valittaa.
Aeternus-fanit saavatkin tuotantopuolella varmasti rahoilleen vastinetta, vaikka kappaleiden saralla nurisemista olisikin. Vaikka Heksakausi yritystä omaakin, jää se levynä parhaiden Aeternus-julkaisuiden varjoon helposti. Tämä ei ole levy, jota kautta bändiin tutustua, mutta levy, joka kannattaa kuitenkin tsekata, jos bändi aiheuttaa vahvoja väreitä.
13.04.2006, Serpent |
|
