|
01. Black November
02. The Lost Love Song
03. Baleful Whisper
04. Sound Of Snow
05. Aphelion
Kesto: 20:45 |
Syystä tai toisesta - jopa parempaa tietoa vastaan - olen tähän asti puolitietoisesti vältellyt ShamRainia. Muodostin mielipiteeni bändistä hajanaisten debyyttilevyltä kuulemieni biisien perusteella, enkä kolmeen vuoteen ole juuri yhtyeelle ajatuksiani uhrannut. Bändin tuoreimman täyspitkän, Someplace Elsen, jälkeen sain useammaltakin taholta suosituksia tutustua tähän melankolisesti poppaavan suomalaisryhmään, mutta sain pidettyä pääni aina siihen asti kun Deeper into the Night tungettiin väkisin kuunneltavakseni.
ShamRainia voisi kuvailla brittilähtöisen, melankolisen alternativen suomalaispainokseksi. Kenties jotain on ilmaisuun tarttunut myös raskaammilta synkistelyryhmiltä. Deeper into the Night ei ole kuitenkaan fyysisen raskas, vaan kauttaaltaan seesteinen, jopa kevyen ilmava levy. Tunnelmaltaan tämä lyhytsoitto on puolestaan jotain melkoisen loskaista ja toivotonta. Biisit perustuvat vähäeleiselle kompille, jonka päälle kitarat ja koskettimet maalaavat niin soitannollisesti kuin tunneskaalaltaan rikkaan maiseman. Myös akustisia instrumentteja kuullaan yön syvyyksissä runsaasti. The Lost Love Song on levyn kappaleista yleisilmeeltään pirteimmän oloinen, paikoin Egotrippiä ikävästi muistuttava ralli, joka tekee 20-minuuttiseen kokonaisuuteen pienen, kiusallisen särön. Olen kaiken lisäksi aina pitänyt Entwinestakin tutun Mika Tauriaisen haavoittuvasta lauluäänestä, joten mielestäni Baleful Whisperissä ja Sound Of Snow'ssa esiteltävät naislaulut olisi voinut huoletta jättää kokeilun asteelle. Minna Sihvosen ääni on aavistuksen kireä ja heikko, ja muutenkin ShamRainin sielukkaaseen äänimaailmaan liian arvattava, sopimaton ja päälleliimatun oloinen elementti.
The Curen sukuisesta epätoivosta alkuvoimansa saava ShamRain on pienestä kritiikistä huolimatta ehdottoman positiivinen tuttavuus. Jos avausraita Black November vielä nojaa tarpeettoman voimakkaasti hieman hittihakuiseen kertosäkeeseen, löytyy päätösbiisi Aphelionista sellaista läpivirtaavaa tunnetta, etten välttämättä pistäisi tätä kappaletta ensimmäisenä soimaan sunnuntaisena krapula-aamuna. Ainakin minun olisi liian helppoa avata ovi viidennen kerroksen parvekkeelle ja astua kynnyksen yli - etenkin näin parvekeremontin aikana.
07.04.2006, Antti Korpinen |
|
