|
01. Cancer Of Industry
02. Plecostomus
03. Monkeytail
04. Transmission Ends... Signal Lost
05. Dishonor
06. 20 Bucks
07. Exterminator
08. Just Say Know
09. Glory Hole
10. Back To The Mountain |
Chicagolainen Yakuza ei pidä turhaa hoppua julkaistessaan levyjä. Debyytti tuli vuonna 2000, sitä seurannut Way of the Dead vuonna 2002 ja nyt, vuonna 2006, päivänvaloon nousee uusin levy, Samsara.
Yakuzan musisointi ei ole mitään orientaaliheviä, vaikka nimi niin voisi vihjata. Kyseessä on kovin toisenlainen meno, sillä yhtyeen musiikkia kuvailevasta biosta löytyy vertauskohtina King Crimson, John Zorn, Mastodon ja Napalm Death. Eli mittari matkaa hurjasti spektrin päästä päähän tällä kattauksella.
Itselleni Samsaran tarjoilema musiikillinen matka toi mieleen lähinnä sekoituksen Mastodonista, King Crimsonin uudemmasta tuotannosta sekä Kingston Wallin jamihengestä. Yakuza onkin raskaimmillaan melkoista rouhintaa, kuten Plecostomus -viisu hyvin demonstroi. Kyseessä onkin suorastaan Mastodon-tyylinen rouhinta, joka lämmittää kaikkia mutkametallin ystäviä. Lisäksi sama kappale esittelee hyvin Yakuzan toisen puolen. Viisun alku menee raskaissa merkeissä, mutta levyn lopussa mukaan tulevat myös saksofonit, wah-kitarat ja muut progeilu, joka heittää kuulijan aivan eri tunnelmiin. Tästä jatkava Monkeytail pitää kuulijan edelleen torvisektioiden pauloissa, kuljettaen kuulijaa kuin autiomaan aavikkolaiva.
On kulunutta verrata äänilevyä matkaan, mutta valitettavasti tama klisee pätee Samsaraan enemmän kuin hyvin. Vaihtelu rankkuuden sekä rauhallisen fiiliksen välillä tapahtuu kuin varkain, sillä yhtye taitaa musiikkinsa enemmän kuin lahjakkaasti. Kai Samsarasta kertoo jotain se, ettei levyä halua poistaa soittimesta ennen kuin sen päätyttyä. Kesken ei voi jättää, hieman kuten ei voi jättää hyvää kirjaa taikka mielenkiintoista elokuvaa. Etenkin yhtyeen fonimaalailut ovat aivan uskomatonta kuultavaa, luoden hienoa kontrastia raskaille kitaroille.
Levylle on saatu myös kovia vierailijoita, kuten pianisti Jim Baker, sellisti Fred Lonberg-Holm, Sanford Parker sekä Mastodonin Troy Sanders. Yakuza on siis hyvässä seurassa.
Samsara on kokonaisuutena hyvin kiehtova levy. Se avautuu riittävästi jo ensimmäisellä kerralla koukuttaakseen kuulijansa, ja uusilla kuuntelukerroilla se tarjoilee edelleen paljon löydettävää. Niille, jotka pitävät fiilistelevästä, jazzilta sekä metallilta tuoksahtavasta musiikista, saavat Samsarasta iloa vuosiksi.
06.04.2006, Niko Kaartinen |
|
