|
01. On My Own
02. Wide Awaken
03. Farewell
04. Nerine |
Unkarilainen Stonehenge on ollut kasassa jossain muodossa kohta 15 vuotta. Bändi ei ole ollut järin tuottelias. Toki pitkäsoittokin on julkaistu, mutta bion perusteella lyhyempi formaatti näyttää olevan yhtyeen suosiossa. Nerinen perusteella voikin sanoa, että neljä kappaletta onkin optimaalinen mitta. Progemetalliksi tätä täytynee kutsua. Naislaulaja sekä kuulas tunnelmointi tuo mukaan enemmän kuin hieman goottia. Myös miespuolinen vokalisti yhtyeestä löytyy, lauluihin on selkeästi panostettu, eikä lopputulos hullummalta kuulostakaan. Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että esimerkiksi Queenin kuoroihin on vielä matkaa. Kirkkokuoroa tosin käytetään kappaleen Farewell alussa. Kastraattilaulannan jälkeen ilmoille kajahtaa pianonkilkutuksen kuorruttama, rankka mättöriffi. Lopputulos on lievästi sanoen hämmentävä. Ainakin kappale jäi heti mieleen. Maaninen tunnelma on biisillä, kuten levyllä yleensäkin läsnä. Stonehengen kannattaisi ehkä siirtyä hieman enemmän sinne gootin suuntaan, se kun tuntuu sujuvan progeilua vaivattomammin. Toinen kehittämisen kohde olisi nimi. Mitäpä siitä, että minulle bändin nimestä tulee oitis Spinal Tap ja druidit mieleen, mutta Stonehenge –nimisiä yhtyeitä taitaa olla olemassa jo toista kymmentä.
07.04.2006, Ismo Karo |
|
