|
01. Infernal
02. Solve the Enigma
03. Carved in Stone
04. Transgression
05. Silent Massacre
06. A Mare Void
07. Beyond
08. Now I See
09. Solace in Solitude
10. Key to Damnation
11. Atrocity Divine
Kesto: 51:10 |
Norjalainen Pantheon I on paitsi omalaatuinen, myös genrellisesti hieman hankalasti määriteltävä tapaus. Atrocity Divinen pohja on toki puhtaasti norjalaisessa melodisessa ja tunnelmaväritteisessä black metalissa, mutta jäätä on rikottu muun muassa viulun ja sellon käytöllä, sekä melko reippailla tempovaihteluilla.
Lienee makuasia onko musiikin laidasta laitaan loikkiminen hieno ja upea taiteellinen oivallus, vai kenties tyylirikkoinen ja ontuva sävellyksellinen ratkaisu. Oli asian miten laita miten tahansa, ovat biisien ääripäiden erot merkittäviä. Rujoimmillaan bändi paukuttaa nopealla blastbeatilla, jopa hetkellisesti deathmetalmaisella tavalla, kun taas hetkessä saatetaan vaihtaa herkän ja melankolisen ilmaisun puolelle kitaramelodioilla ja viululla esitettynä.
Rikkonaisuudesta huolimatta yksittäisiin riffeihin ja tunnelmaan on panostettu, eikä sävellyspuolta voikaan varsinaisesti moittia. Sen sijaan riffien ja sointukulkujen yhteensovittamisesssa olisi ollut petraamisen varaa, ainakin mikäli jos allekirjoittaneen lailla haluaa nautiskella yhdenlaisesta tunteesta kerrallaan. Muutoin levy muistuttaa jonkin verran Anthems-aikakauden Emperoria, niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka eroja toki löytyykin.
Soitto on sujuvaa ja soundit pääpiirtein kohdallaan. Jos jälki nyt ei aivan superhifiä olekaan, on tuotantopuoli yleisesti ottaen hyvää ja selkeää jälkeä. Soittimet erottuvat mukavasti, laulajan rääkylaulanta on maittavaa jälkeä ja toimii yhdessä musiikin kanssa hyvin. Myös jousisoittimille on annettu tilaa hyvin, mutta ilman, että veisivät show'ta muilta soittimilta.
Kokonaisuutena Atrocity Divine on hyvin tehtyä, mutta hajanaista metallia. Välillä tuntuu, ettei se itsekään tiedä haluaako se kuulostaa melankoliselta taidehempeilyltä vai väkivaltaiselta ja nopeatempoiselta black metalilta. Suositellaan kaikkiruokaisille norjalaismetallin faneille sekä omaa metallimakuaan etsiville.
31.03.2006, Serpent |
|
