|
01. Race Against Time
02. In Hell
03. Holy Wood
04. Still Going Strong
05. Don’t Ask Me
06. Waiting
07. White Rhino
08. What I’m About
09. Sativa
10. Defiant
|
Kanadalainen metalli ei Suomessa ole kovin tunnettua. Ei ainakaan nykyään enää, mutta aikoinaan sieltä tuli paljonkin bändejä. Helix, Frank Marino & Mahogany Rush, Triumph ja Rush tulevat ensinnä mieleen.
Kanadalainen Anvil jylläsi jo silloin markkinoilla kun minä aloitin kuuntelemaan heviä. Tästä on nyt 20 vuotta aikaa. Bändiltä oli juuri ilmestynyt Metal On Metal -lp, jonka onnistuin kuulemaan kylläkin vasta pari vuotta myöhemmin. Levyn nimi on aina ollut minulle jonkinlainen tosihevimiehen slogan. Niitä on toki muitakin, mutta vahvemmin nimettyä levyä saa hakea! Lisäksi levyn kansi oli saatanan komea; rälläkällä alasinta poikki ja pinoon! "Metal on metal, It's the only way, To hell with tomorrow, Let's live for today", niinhän se menee.
Nykyisessä Anvilissa ei ole muita tuon levyn aikaisia jäseniä kuin laulajakitaristi Lips. Tämä hölmösti nimetty mies näemmä uskoo asiaansa ja on luotsannut bändiä tähän päivään saakka. Still Going Strong onkin jo Anvilin 13. levy.
Still Going Strong omaa myös komean kannen. Siinä kreikkalainen jumalhahmo (tai mikä partahemmo onkaan) kantaa alasinta hartioillaan. Biisit ovat tasavahvoja hevirypistyksiä. Niissä ei 80-luku mitenkään erityisesti kuulu, siksi tämän levyn olisikin periaatteessa voinut tehdä jokin uusikin yhtye. Nimibiisissä tosin keskustellaan sellaisista nimistä rock'n'rollin historiasta, ettei mikään tahansa lökäpöksy edes ole kuullut jonkun Jimmy Pagen nimeä. Muutenkin kappale poikkeaa sävellyksenä muista, se on enemmän rock'n'rollia kuin heviä. White Rhino puolestaan esittelee rumpali Robb Reinerin taitoja. Muuten levy kulkee perinteisillä hevipoluilla.
Anvil on toiminut pian neljännesvuosisadan. Tämä levy osoittaa, että mikäs siinä, jatkakaa vaan samaan malliin.
20.01.2003, Kimmo Jaramo |
|
