|
01. Deep Sea Creature
02. Slickleg
03. Thank You For This
04. Call of the Mastodon
05. Shadows that Move
06. Battle at Sea
07. Hail to Fire
08. We Built This Come Death
09. Welcoming War
10. Burning Man
11. Crusher Destroyer
12. March of the Fire Ants
13. Mother Puncher
14. Ol’e Nessie
15. Trainwreck
16. Trampled Under Hoof
17. Trilobite
18. Where Strides the Behemoth
19. Workhorse
20. Megalodon
21. Aqua Dementia
22. Blood & Thunder
23. Hearts Alive
24. I Am Ahab
25. Iron Tusk
26. Island
27. Naked Burn
28. Seabeast
Haastattelut:
Introduction to Mastodon
Profiling Mastodon
Pre-Mastodon
Formation of Mastodon
Mastodon Environment
Roar of Mastodon
Creating the Videos
Musavideot:
March of the Fire Ants
Iron Tusk (Uncensored)
Blood & Thunder (Extended Version)
Kesto: n. 184 min |
Mastodonin ensimmäinen varsinainen dvd-julkaisu kuittaa kasaan bändin koko tähänastisen uran. Vähän reilussa kuudessa vuodessa yhtye on kasvanut hardcoresta, stonerista ja äärilleen hiotusta teknisestä osaamisesta elementtejä niputtavasta outolaisesta suuremman yleisön jonkinlaiseksi kulttisuosikiksi. Tämän ahkerasti kotiplaneettaamme kiertäneen esihistoriallisen katujyrän ensi-dvd kuvaa hyvin tuota taivalta; ero Lifesblood-EP:n aikaisien kuppilanurkkien ja Leviathanin stadion-lavojen välillä on hengästyttävä.
Dvd:lle on ikuistettu nähdäkseni kahta biisiä (Joseph Merrick ja Elephant Man) lukuun ottamatta live-versiot kaikista Mastodonin levyttämistä kappaleista. Niin kuvan- kuin äänenlaatu vaihtelee yhdellä kameralla yleisön seasta kuvatun ja usealla tallentimella vangitun menon välillä. Biisejä on kuvattu noin kymmeneltä eri keikalta, joiden välillä poukkoillaan läpi keikkaosion. Yhtenäisen tunnelman voi siis unohtaa saman tien, vaikka sen puute ei häiritsekään niin paljon kuin sen voisi aluksi olettaa häiritsevän. Siinä missä soundit tuppaavat monin paikoin puuroutumaan pahasti, toimii visuaalipuoli paremmin. Vaikka esimerkiksi värien puolesta kuva jättääkin toivomisen varaa, on yhden kameran dokumentoima materiaali erittäin rehellisen ja lämpöisen oloista. Koska kuva ja ääni ovat joka tapauksessa laadultaan siedettävää tasoa, voisin melkeinpä sanoa katsovani mieluummin vaihteeksi juuri tällaista välillä jopa paikalleen rauhoittuvaa kuvaa. Kenties Mastodon näyttää myös omasta mielestään tarpeeksi intensiiviseltä ilman 30 kameran millisekunneittain vaihtuvaa epilepsia-kuvaa. Pointti: The Workhorse Chroniclesilla nämä kuvan ja äänen suhteen tehdyt ratkaisut ovat perusteltavissa muutenkin kuin pienen budjetin puolesta.
The Workhorse Chroniclesia voi suositella yhtä hyvin bändin huonosti kuin hyvin tuntevalle. Tutustumisvälineeksi tämä lähes kaikki Mastodon-veisut sisältävä dvd on kerrassaan mainio, mutta tosifanille suurin täky on luonnollisesti kattava haastatteluosio. Noin tunnin kestävä dokumentti on ikävä kyllä hieman kertakäyttöistä materiaalia. Pseudocoolia Ameriikan menoa ja sitä ainaista ylihehkutusta on onneksi kohtuullisen vähän, mutta muutoin osion parasta antia on Mastodonia edeltäneisiin bändeihin tutustuttava Pre-Mastodon-pätkä. Haastattelut eivät toisaalta pureudu tarpeeksi syvälle, eivätkä miljoonaan kertaan kuultujen pierujuttujen lisäksi tarjoile oikein mitään uutta kiertuehuumorinkaan saralla. Kenties kiertuehuumori on eksklusiivisesti sitten sitä. Dokumentin loputtua jään joka kerta miettimään lähinnä sitä, mikä ihmeen Iron Maiden -figuurilaatikko rumpali Brann Dailorilla on koko haastattelun ajan kainalossaan.
Lienee turhaa jauhaa pitkästi levyltä löytyvistä kolmesta musavideosta (March of the Fire Ants, Iron Tusk ja Blood & Thunder), sillä kyseiset videot ovat varmasti tuttuja useimmille tämän dvd:n hankkimista harkitseville. Sanottakoon kuitenkin, että siinä missä March of the Fire Ants ja Iron Tusk ovat hyvinkin tavanomaisia, löyhään tarinankerrontaan pyrkiviä videoita, löytyy Blood & Thunderista juuri mainitsemisen arvoisesti kieroa ideaa. Juopuneita klovneja ja yhtä lailla hassuihin asusteisiin sonnustaunut Mastodon - mitä sitä onnistuneeseen videoon muuta tarvitseekaan.
Oli The Workhorse Chronicles sitten kuinka kattava paketti tahansa, parin katselukerran jälkeen vähäeleisen kameratyöskentelyn viehätys alkaa haihtua, ja tilalla näkyy ja kuuluu aisteja turruttava, tasapaksu dvd-julkaisu. Niin kauan kuin The Workhorse Chroniclesia muistaa nauttia pienissä erissä, se toimii kiitettävästi. Epäilen kuitenkin, että vain kovimmat fanit kestävät Mastodonin puristuksessa täyden kolme tuntia.
10.03.2006, Antti Korpinen |
|
