|
01. Armageddon
02. Disgust and Rage (Sic transit Gloria Mundi)
03. A Dog-Eat-Dog World
04. Ruinrama Kolossal S.P.Q.R.
05. Generator
06. Suffer Catalyst
07. Between the Devil and the Deep Blue Sea
08. Man Bites God
09. I Reject!
Kesto: 44:23 |
Lähinnä industrial black metal -bändiksi mielletty Aborym elää alati liikkeessä ja muutoksessa, ainakin mitä tulee niin bändin musiikkiin kuin miehistöönkin. Vanhoja jäseniä on vaihtunut pois ja uutta verta on tullut tilalle. Samalla bändin musiikkin on kuin ottanut sivuttaisaskelia tyylillisesti, ehkä jopa hieman helpommin lähestyttävään suuntaan.
Generator kuulostaa kosmiselta ja futuristiselta, mutta myös samaan aikaan muovin ja metallin sekoitukselta. Se on kuin kyborgi, jossa yhdistyvät epäorgaaniset ainekset osaksi biologista kokonaisuutta, mutta jonka sädesilmäinen tuijotus on häiritsevä. Siltikään Generatoria ei osaa varsinaiesti mieltää industrial-tyyliseksi levyksi.
Helpommin lähestyttävissä kohdissaan levy tuo mieleen hieman vanhemman Emperorin kosketinvetoisella black metal -riffittelyllään ja kolealla tunnelmallaan, mutta kuitenkin merkttävin eroin. Aborym viskoo konemaisia elementtejä kolahdusten, samplejen ja jopa tanssibiittiä mukaan siinä mallissa, että levy kuulostaa vaikkapa vähemmän teolliselta kuin kenties Thorns tai vaikkapa Mysticum. Pikemminkin lihan ja konevivahteisen metallin sekoitus tuo mieleen ...And Oceansin helposti lähestyttävän ja mukaansa tempaavan musiikin, mutta tehden silti selvän pesäeron astetta blackmetalmaisemmalla tunnelmallaan.
Vaikka Generator kuulostaakin aiempaan nähden ehkä hieman helpommin lähestyttävältä Aborym-tekeleeltä, se säilyttää silti omaleimaisuutensa ja tunnistettavuutensa. Raivoisan ja aggressiivisen lähestymisen vastapainoksi kappaleet sisältävät myös melko rauhallisia, lähes puoliakustisia kohtia, joissa levy fiilistelee lähes hyväntuulisesti. Tummasävyinen purenta kuitenkaan pitää pintansa kautta koko levyn ja kauttaltaan levy kestää kuuntelua mainiosti, kerta toisensa jälkeen.
Soundien osalta levy on hyvää jälkeä. Kitarat kuten rummutkin ovat toki erottuvaa ja selkää jälkeä, mutta oikeastaan vain sellaista voi odottaakin, kun kyseessä on näinkin konesävyinen levy. Rummuista kuitenkin välittyy oikean rumpalin soitanta, eikä täten jälki kuulostakaan aivan niin konemaiselta kuin siltä ehkä voisi olettaa. Lauluja on paikoin efektoitu selkeästikin, mutta tässä tapauksessa kyse on vain hyvän lisävärin ja vaihtelun käytöstä. Palaset naksahtavat hyvin paikoillene ja lopputulos on miellyttävä.
Vaikka levy soikin helposti kerta toisensa jälkeen, eikä tunnu pitävän sisällään heikompia ralleja lainkaan, sen paukut eivät aivan riitä sen nostamiseen erinomaiseen kategoriaan. Ehkä kappale tai pari selvästi muista parempina erottuvina tapauksina olisi ollut riittävä tekijä, mutta se viimeinen leikkaava terä levystä on jäänyt uupumaan. Hyvä paketti kyseessä on näinkin ja ainakin allekirjoittaneen kirjoissa se kiinnostavin Aborym-teos tähän asti.
01.03.2006, Serpent |
|
