|
01. Hello, Hooray
02. Billion Dollar Babies
03. Elected
04. I'm Eighteen
05. Raped And Freezin'
06. No More Mr. Nice Guy
07. My Stars
08. Unfinished Sweet
09. Sick Things
10. Dead Babies
11. I Love The Dead
12. School's Out
13. Under My Wheels
14. The Lady Is A Tramp (studio)
Audio: English (DD5.1)
Extras:
Audio Commentary by Alice Cooper
Play-Concert-Only Option
Deleted Scene and Outtakes
Original Theatrical Trailer and Radio Spots
Poster gallery with original promo material
Band Biographies
DVD Easter Eggs |
Alice Cooper Bandin kulta-ajoilta ei ole liiemmin kuvamateriaalia liikkeellä. Sinänsä ansiokas Welcome To My Nightmarekin kun on tehty Alicen jo erotettua alkuperäisen yhtyeen. Alice Cooperhan tarkoitti näihin aikoihin koko bändiä, ei pelkästään shokeeraavaa laulusolistiaan. Ilmiselvä tähti-taustabändi –asetelma välittyy jo tästä Billion Dollar Babies –kiertueella kuvatusta, elokuvateattereissakin hetken pyörineestä, pätkästä. Kamerat eivät pahemmin noteeraa muita kuin vokalistia. Kun on elokuvasta kysymys, on mukana tietenkin juoni, joka on, kuten rock-elokuvissa aina, huono. Onneksi yhteensä noin tunnin kestävät konserttipätkät pystyy katsomaan pelkästäänkin, ettei tarvitse seurata yhtyeelle elokuvan alussa suuttuneen ja sitä jahtaamaan lähtevän elokuvaohjaajan toilailuja. Itse orkesterikin pääsee leikkimään elokuvatähteä ja sitä kuvataan konserttiesitysten välissä The Monkees –henkisesti mm. eläintarhassa. Jo sellaisenaan kiinnostavat konserttikuvaukset saavat lisäarvoa Alicen kommenttiraidasta, joka valuu solkenaan hauskoja anekdootteja. Esimerkiksi rumpali Neal Smithin 32-osainen rumpusetti oli suoraan verrannollinen idolinsa The Whon Keith Moonin patteristoon, joka koostui kolmestakymmenestäyhdestä komponentista.
Alice Cooperin kauhuteatteri oli omaa luokkaansa 70-luvulla. Crazy World of Arthur Brownilla ja Screaming Lord Sutchilla oli ollut yritystä Briteissä jo 60-luvulla, mutta Cooper bändeineen vei homman toiselle tasolle giljotiineineen ja käärmeineen. Esimerkiksi Dion, WASP:in ja Marilyn Mansonin lavatoiminta olisi ollut huomattavasti vaatimattomampaa ilman Alicen vaikutusta. Unohtaa ei sovi myöskään tärkeintä eli musiikkia. Ryhmän Rolling Stones –pohjainen hard rock on inspiroinut lukuisia nimiä Kissistä Mötley Crüehen ja Hanoi Rocksiin. Siitähän ei ole kuin pari vuotta, kun Stanley ja Kulick olivat vastaamassa oikeudessa plagiointi-syytöksiin liittyen I’m Eighteen ja Dreamin’ –kappaleiden samankaltaisuuteen.
Alice Cooper Band oli Billion Dollar Babies –kiertueella uransa huipulla, jonka jälkeen alkoi alamäki. Seuraava levy Muscle of Love oli edeltäjäänsä kevyempää tavaraa ja bändin hajottua Alice vaipui yhä syvemmälle viihteen ja oluen suohon, josta nousi vasta vuonna 1986 hevimmän Constrictor –levyn myötä. Albumia seuranneella kiertueella leikkasi taas giljotiini ja käärmekin oli kaivettu esiin naftaliinista. Sittemmin Vincent Furnier on pysynyt valitsemallaan tiellä kiertäen friikkisirkuksensa kanssa säännöllisesti 90-luvun puolivälin jälkeistä hiljaista aikaa lukuunottamatta. Ensi kesänä nähdään Sweden Rockissa, Alice Cooper.
28.02.2006, Mika Penttinen |
|
