|
01. Antechrist
02. Burn in Hell
03. House of Pain
04. Death & Dying
05. Regé Satanas
06. Darkest Realm
07. A Good Day to Die
08. Assassin
09. Lucifer Rising
10. Blessed Dead
11. Hours of Darkness
12. Sleep When I'm Dead
13. Maleficarum
14. Metal Black
Kesto: 57:21 |
Jos Venomin Black Metal onkin yleisesti, ja etenkin monelle vanhemmalle alan seuraajalle, yksi koko nimensä mukaisen genrekunnan kulmakivistä, voi vain sanoa kauas omenan puusta pudonneen. Jos ei periaatteessa tyylillisesti, niin ainakin kokonaisuuden tasolla ainakin. Asian voisi kauniisti sanoen yrittää vääntää muotoon, että jos Black Metal tarkoittaa laatua, niin mitähän mahtaa olla asia ylösalaisin, muotoon Metal Black käännettynä olla?
Joidenkin levyjen kohdalla alkuvaikutelma ei muutu, ei vaikka levyä kuuntelisi kuinka monta kertaa ja eri fiiliksissä että tilanteissa. Olin jotakuinkin sitä mieltä, ensimmäistä kertaa kyseistä levyä kuunnellessani, että nyt on Venom haukannut paskaa, lyönyt hakkunsa kiveen ja heittänyt laatunsa lusikan nurkkaan. Pettymyksekseni en ollut väärässä.
Jos oikein positiiviseksi heittäytyisin, voisin sanoa levyllä olevan pari ihan "ok" riffiä ja kelpaavan levyn hiljaisella soitettuna kaljanjuonnin taustalle kaveriporukassa. Negatiivisempaa visiota en viitsi tähän edes kirjoittaa. Tunnin mittainen Metal Black tuntuu nimittäin olevan Venomin riffivaraston jämäkokoelma, huonojen ideoiden kaivo ja tiketti eläkeläiskerhoon. Kun koko levy on pakattu täyteen toinen toistaa yhdentekevämpiä, paikoin oikeasti huonoja ja perseelleen vedettyjä hevikappaleita, on pakko ihmetellä minne jäi itsekritiikki. En muista kuulleeni tämän tason jämämetallia pitkään aikaan miltään nimekkäältä yhtyeeltä. Hitto, jopa monet nykyajan demobändit kuulostavat selkeästi paremmilta.
Jos itse biisit ovatkin melkoisesti diipadaapa-mallista vol. 666, niin samaa ei voi sanoa soundeista. Siinä missä biisit ovat vain yhdentekevää ja mitänsanomatonta "hoh-hoijaa", ovat soundit ihan rehellisesti sanoen huonot. Demokortin voisi taas vetäistä esiin ja sanoa, että keskivertoinen demobändikin tekee parempaa jälkeä kotikompuutterillaan kuin mitä tälle levylle on aikaiseksi saatu. Mikä pahinta, näiden kuppaissoundien merkitys tuntuu olevan kuin itsetarkoituksellinen 80-luvun perään haikailu. Eihän kukaan oikeasti ole niin ammattitaidoton eikä lafka niin kädetön, että vahingossa tällaisia rupusoundeja vahingossa vääntää? Suomen ykkös-Venom Hellboxikin vetelee joka keikallaan paremmilla soundeilla Turun TVO:lla kuin Venom tällä levyllä.
Ei tämä levy varmaan vuoden huonoimman levyn titteliä tule voittamaan, mutta ainakin alkuvuoden osalta on meikäläisen kirjoissa hyvä ehdokas silti sillekin sijalle. Toivottavasti tämän levyn myötä Venomkin tajuaa suosiolla jättäytyä eläkkeelle ilman minkäänlaisia reunion-ajatuksia.
20.03.2006, Serpent |
|
