|
01.Shellshock
02. Fuzzmaster
03. Spaceball
04. Dambuster
05. Better Hate Yesterday
06. Back in the Red
07. Mojo Runner
08. Overdaze
09. Rock in a Cradle
10. Hall of the Dead |
Vokalistinvaihtorumbasta rauhoittunut ja edellisen The Exploder -albumin tarpeettomasta trippailusta rauhoittunut helsinkiläinen Mannhai on parantanut suoritustaan 100 prosenttia.
Hellroad Caravanilla puhaltavat mm. seuraavat miellyttävän uudet tuulet: 1) Pasi Koskinen ei ole koskaan kuulostanut yhtä hyvältä kuin Mannhain keulilla. Pasin ääni ei Amorphis-aikoina kohdannut omien mieltymyksieni kanssa, kun taas Ajattara on muuten vain toista maata, minkä vuoksi Hellroad Caravan yllättää minut positiivisesti. 2) Bändi ikään kuin herää uutukaisellaan henkiin ja palaa stoner-juurilleen, jos sitä verrataan esimerkiksi The Exploderin Hellacopters-sekoitteiseen indie-rockiin. Kenties äijät ovat tajunneet, että he suoriutuvat parhaiten juuri stoner-tyylisestä groovesta. Tämä on yksinomaan plusmerkkinen seikka, sillä nämä hemmot groovaavat halutessaan menevämmin kuin kukaan muu. 3) Siirtyminen Spinefarmin vehreiltä niityiltä uusiin maisemiin on yllyttänyt bändiä rohkeampiin ratkaisuihin. Albumilta huokuukin tietynlainen nälkä todistaa tiettyjä asioita.
Hellroad Caravanin huippuhetkiä ovat mielestäni addiktoivan boogie avausraita Shellshock sekä maanvyöryä muistuttavan pääriffin sisältävä Back In The Red. Eivätkä loputkaan biisit jää paljoa jälkeen. Fuzzmaster, Spaceball, Mojo Runner ja tunnelmallinen päätösraita Hall Of The Dead tarjoavat kaikki hohdokkaita hetkiä. Levyltä ei oikeastaan löydy edes keskinkertaisuuksia, ja ne harvat tasaisuudetkin löytyvät vain yksittäisten biisien sisältä, kuten vaikka Better Hate Yesterdayn minun korvissani päämäärättömästä säkeistöteemasta.
Kokonaisuutena Hellroad Caravan on loistava albumi. Soundipuoli on tanakkaa, yksinkertaisesti bändin tähänastisista lätyistä parasta laatua, ellei joku halua liputtaa Evil Under The Sunin omalaatuisten soundien puolesta. On piristävää kuulla bändien yhä tuottavan oikeaa stoner rockia, vaikka median valokeila ei genren suuntaan ole muutamaan vuoteen enää paistanutkaan. Ei muuta kuin peukku hyväksyvästi ylös Mannhaille tästä teosta vuonna 2006!
After switching vocalists and coming back from whatever Bruce Lee movie score trip they were thinking about on their last opus The Exploder,
Helsinki's Mannhai has improved their game 100%.
With the release of Hellroad Caravan several points stand out: 1) Pasi Koskinen has never sounded better than here with Mannhai. Something
about Pasi's voice just didn't do it for me in his previous band Amorphis and of course Ajattara is a totally different matter altogether, so Hellroad Caravan has me anticipating the unknown and that said I was pleasantly suprised. 2) The band has experienced a revival of sorts with a clear return to their Stoner Rock roots instead of Hellacopters meets indie rock ala The Exploder. Perhaps they internally understood that their best material falls under a clear Stoner Rock groove and style. This is purely a positive point, since these guys groove like nobody's business when they're "on". 3) Moving on from the
green pastures of Spinefarm to untested waters has spurred the band on, showing they have a point to prove. Perhaps a certain hungriness can be detected on this album.
Hellroad Caravan's top tracks in my mind read opener Shellshock with its addictive boogie and Back In The Red with its mega-heavy lead riff that rumbles like a landslide. That's not to say the rest of the album is below par, no sir! Fuzzmaster, Spaceball, Mojo Runner and the moody
closer Hall Of The Dead all shine. There is very little in the way of mediocre stuff here and most of the mid-road material is sprinkled so it's only part of a particular song, like the verse on Better Hate Yesterday, which is just plain aimless in my ears.
Overall, Hellroad Caravan is an excellent album. The mix is thick and the soundscape is arguably the best that this band has had so far, unless someone cares to dispute about the unique sound of Evil Under The Sun. It's refreshing to hear bands still churning out real Stoner Rock after the media flame died in regards to the genre a few years back. Thumbs up to Mannhai for this show of arms in 2006!
15.02.2006, Starbuck |
|
