|
01. War Sign
02. Hell Belly
03. War Sign (video) |
Godsplague, tuo Suomen Down, tai ainakin sen lähin vertalainen on näemmä vaihtanut tyyliään hieman suoremman linjan rockiksi. Ei huonompi peliliike, sillä nämä hemmot osaavat todella kirjoittaa hyvää matskua. Tuottaja Petteri Hirvanen on yhtä lailla onnistunut työssään ja saanut äijistä tällä kertaa irti kaiken myös soundipuolella. War Sign on likainen mutta ilmava raita, joka tuo jossain määrin mieleen 80-luvun vakaan ja keskitempoisen stadionrockin sing-along-kertsillä varustettuna. Mieti Dokkenia, Great Whitea, Bango Tangoa... No, ehkei kuitenkaan. Osalla lukijoista huuli alkoi jo epätietoisesti väpättää, vai mitä?
Soundipuolelta tarttuisin miinusmerkkisesti ainoastaan lautassoundiin, joka on häiritsevästi liialti etualalla nimenomaan War Signissa, kun taas virvelin ohut pauke hämää kuuntelijaa Hell Bellyssä. Muutoin biisinkirjoitus on huippuluokkaa, ja muusikot huippuja hekin; Nicon ultradynaaminen ja voimakas ääni puolestaan koristelee kakun makoisasti. Kitaristi Euge sen sijaan näyttää kaikille pullamössöille jälleen kerran häränmunat. Kaiken kaikkiaan sinkku on erittäin maukas maistiainen ennen Triumph-täyspitkää. Triumfeista puheen ollen, joku voisikin ilmoittautua meikäläisen painikumppaniksi ja tulla selätetyksi uuden Godsplaguen soidessa taustalla!
Nähdään Tavastialla maaliskuun ensimmäisenä, pojat!
Finland's closest comparison to Down, aka Godsplague, has switched gears to a more straight-forward Rock-oriented style. That said, it's not a bad move as these guys can write good shit. Producer Petteri Hirvanen has gotten more out of these guys sound-wise this time around. War Sign
is dirty, but airy, bringing to mind 80's Stadium Rock to a certain degree, steady and mid-tempo all the way through with a sing-along chorus. Think Dokken, Great White, Bango Tango...ok, not quite. Had you scared there for a second, didn't I fellas?
Sound-wise the only gripe I'd have would be the cymbal sound, which is too up front and dissonant on War Sign and the snare sound on Hell Belly which doesn't really have enough depth. Otherwise the songwriting here is top notch and the musicianship is as good as you'll find, with Nico's ultra-dynamic and powerful vocals shining in all their glory. Guitarist Euge once again shows us where the bulls grow their balls. All in all, a very good teaser in wait of the bands upcoming Triumph album. Speaking of Triumphs, someone could get me one of them old hogs so I can crank on some new Godsplague as I floor the fucker!
See you at Tavastia on March 1, boys!
15.02.2006, Starbuck |
|
