|
01. Sunday Light
02. Follow
03. Stormchaser
04. Everything Alive
05. The Evening Comes
06. Truth Serum
07. Learning Silence
08. Haven
09. This Time Next Year
10. Crashing Glaciers
Kesto: 36:48
|
Suomalainen Fume on pitkän demo/promo/EP-rupeaman jälkeen saanut ensimmäisen pitkäsoiton julkaistua. Haunts-nimikettä kantava tekele on harvinaista huttua Suomen kamaralla: lakoninen ja popahtava rock-metalli a’la A Perfect Circle tuntuu jyräävän enemmänkin Ameriikoissa kuin jylhään jynkytykseen tottuneiden suomalaisäijien päänupeissa, mutta Fume yrittää nyt tällä rintamalla tehdä pioneerityötä.
Haunts sisältääkin lupaavanoloista materiaalia. Musiikin keveys ja rauhallisuus ovat juuri ne kovimmat valttikortit, jotka erottavat yhtyeen muista angstailijoista, mutta sähkökitaraa osataan käyttää myös kuritustarkoituksessa. Rauhallisuuden ja raskauden lyhteet sidotaan kiinni toisiinsa hienovaraisen kiemurtelevilla sovituksilla, jotka eivät kuitenkaan syö liikaa musiikin tarttuvuutta. Soitossa on antaumuksellisen tapailun makua, ja hieman katkeruuttakin sisältävät jyrähdykset tulevat luonnollisesti kevätilman takaa.
Mutta mutta. Liikaa tarttumapintaa ei Haunts kuitenkaan sisällä. Vaikka biiseissä on tarttuvuutta, jäävät ne huippuhetket ja yllätysmomentit vähiin. Levyä pyöräyttää helposti soittimessa, mutta minnekään syvämuotoiselle tutkimusretkelle se ei kutsu. Otetaan esimerkiksi Everything Alive: lähes viisiminuuttinen kappale sisältää muistiinpainuvan kertsimelodian ja hienoa kitaratyötä, mutta itse kappale lainehtii liian tasaisesti. Ovatko sävellykset jääneet sittenkin liian helposti lähestyttäviksi? Toinen ’mutta’ irtoaa minun kohdallani laulaja Pekka Pietikäisen suorituksesta. Näköjään miehen ääni on jakanut mielipiteitä ennenkin, ja itsekin tunnen oloni ristiriitaiseksi. Paikoin herkkäsointuisuus osuu just eikä melkein kohdalleen musiikin kanssa, mutta joskus ylitulkitsevuus vie koko homman epävireiseksi ja hieman naiiviksikin.
Haunts kuitenkin paranee hyvän viinin lailla ajan myötä, ja kappaleista on bongattavissa mukavia yksityiskohtia, mutta kuten sanottu, pieni liikanätteys levyä kalvaa. Pisteet kuitenkin uskaliaasta yrityksestä, joka varmasti herättelee maamme alt-rock -piirejä suuntaan tai toiseen.
16.02.2006, Antti Klemi |
|
