|
01. New Era of Disgust
02. Cursing the Venomous Waters
03. My Demons
04. Sweet Purgatory
05. Rebellion Morningstar
06. Frostland
07. Opus Funerale
08. Hands of Immorality
09. Cold Sky Promise
Kesto: 42:31 |
Melkoisesti keskusteluakin suomalaisessa black metal undergroundissa herättänyt Goathemy on saanut debyyttialbuminsa valmiiksi ja on samalla Rebellion Brothers Records -levylafkan ensimmäinen julkaisu. Sisältönä on vajaa kolmivarttinen teos melodista ja tummasävyistä metallia, paikoin black metalin, osittain perinteisemmän hevin kanssa flirttaillen.
Frostlandin biisejä dominoi kaksi selkeää seikkaa, joista ensimmäinen on kitaroiden melodiavetoisuus ja toinen runsas naislaulun käyttö. Vaikka levy paikoin kuulostaakin melko tyypilliseltä melodisen black metalin aktilta, hahmottuu kokonaisuus osittain hyväntuulisemmaksi ja vähemmän synkäksi metalliksi, jonka inspiraatioksi voisi kuvitella täysin toisenlaiset genret.
Sävellykset eivät ole erityisen omaperäisiä tai säväyttäviä, vaan pitkälti melko tavanomaista ja sarallaan kelvollista kamaa. Kauempaa tarkasteltuna bändin musiikki kallistuukin kenties enemmän dark metalin puolelle, sikäli mikäli genrejaottelulla mitään merkitystä edes on. Synkkäsävyisyyttä tasapainotetaan hyväntuulisilla luritteluilla ja omalla tavallaan varsin popahtavalta kuulostava puhdas naislaulu keventää tunnelmaa entisestään. Vastapainona taas tälle kuullaan kärisevää rääkynää miespuolisen solistin taholta, joten ihan hennosta lepertelystä ei myöskään ole kyse.
Soundeiltaan levy on parempaa keskivertoa. Kitarasoundissa on riipaisun verran terävää rujoutta, mutta yleissoundi on silti sen verran huoliteltu, ettei sitä kovin karuksi kutsua. Basso on ilahduttavasti miksattu sen verran esiin, että sen käyttö tehostaa kokonaissoundia miellyttävästi. Laulajien työskentely on osaavaa, joskaan ei aivan allekirjoittaneen mieleen tyyliltään. Naislaulua käytetään meikäpojan makuun turhan runsaskätisesti, mutta viime kädessähän kyse on puhtaasta makuasiasta.
Frostlandia ei voi suositella oikein keskivertoiselle black metal -kuuntelijalle, mutta rääky- tai naislaulua vierastamattomalle melodisemman metallin diggarille levy voi kenties tarjota hetken jos toisenkin. Muutoin tekele on liian keskivertoinen erottuakseen joukosta niin hyvässä kuin huonossakaan mielessä.
06.02.2006, Serpent |
|
