|
01. Space of Disgrace
02. Rolling Heads
03. Sex Jail
04. Plague Overload
05. Train to Bedlam |
Twilightning jatkaa polkuaan yhä syvemmälle hard rockin ja AOR:n syövereihin tuoreella Bedlam-lyhytsoitollaan. Hemmojen loistava soittotaito ja käsitys hard rockin perusajatuksesta saavat yhdessä aikaan lupaavaa jälkeä.
Vaikka tämä EP sisältääkin paljon vahvoja melodioita ja mukavia koukkuja, puuttuu biiseistä kenties hitunen syvyyttä tai jotain muuta vaikeasti selitettävää ainesosaa. Ehkä kyse on yliyrittämisestä omaperäisyyden suhteen, sillä tässä genressä kaikki variaatiot alkavat olla jo kokeiltuja. Toisin sanoen, levy on ehkä turhan monimutkainen omiin tarkoitusperiinsä nähden. Yksinkertaisemmat sovitukset olisivat antaneet biiseille enemmän sulavuutta, joskin joku saattaa nähdä monimutkaisuuden päinvastaisesti vahvuutena.
Yksinkertainen tosiasia on se, että lähes jokaisessa biisissä bändin ote kuuntelijasta kirpoaa ainakin joksikin aikaa, kunnes kuuntelija jälleen koukutetaan mukaan vaikkapa iskevällä riffillä. Paikoittain, kuten Sex Jailin kauniissa kitarasoolossa tai Plague Overloadin pääriffissä, bändi osoittaa todellisen potentiaalinsa, mutta paikoin homma kaatuu yliyrittämisen puolelle. En tarkoita tätä negatiiviseksi kommenttiksi, mutta kieltämättä nämä kaverit ovat vielä jonkinlaisessa nuoruuden siirtymävaiheessa. Heillä on selkeä visio, mutta vielä jokunen maili kuljettavanaan ennen tuon päämäärän saavuttamista.
Eihän Jörn Landekaan kasvanut tuntemaksemme JORNiksi yhdessä yössä, vaan biisit kuten Landen Sunset Station ovat tulosta vuosien työstä. Voisinkin sanoa, että JORN on tässä suhteessa ikään kuin Twilightningin isäpappa. Ei muuta kuin pää pystyyn, sillä oikealla raiteella tässä ollaan selkeästi. Toisaalta, japanilaiset saattavat olla kanssani hyvinkin paljon eri mieltä jo nyt.
Twilightning continues it's ascent/descent into the realms of Hard Rock/AOR with Bedlam. Excellent musicianship and an obvious grasp of the fundamentals of hard rock make for a very promising effort with Bedlam.
While this EP features some very strong melodies and nice hooks the songwriting still lacks something very intricate and difficult to pinpoint. Perhaps it would be best summed up as an overambitious attempt to produce hard rock while still trying to find their own niché in this very tried and true genre. Too convoluted for their own good, perhaps. Simpler arrangements would have made for a better flow within the songs themselves, yet someone else might see this "busy" approach as a selling point and strength within the band.
The thing that nags me is that in nearly every song Twilightning manages to lose me for a spell before hooking me back in with a good catch or
riff. While moments like the beautiful guitar solo in Sex Jail and excellent lead riff to Plague Overload prove that this young band is
talented and has a lot to offer, they still come off as trying too hard, trying to grow up too fast. It's not a negative comment when I say these guys are literally in transition still, much akin to adolescence, as they have an idea of where they're going but they still have some miles to go.
Even Jorn Lande didn't become the JORN we know today overnight, as songwriting like Lande's Sunset Station take years of seasoning to arrive at. So in closing, if JORN was a daddy, Twilightning could be his son. Heads up guys, you're on the right track. Then again, someone in
Japan might care to disagree with everything I've said here.
31.01.2006, Starbuck |
|
