|
01. Legion of the Damned
02. Death's Head March
03. Werewolf Corpse
04. Into the Eyes of the Storm
05. Malevolent Rapture
06. Demonist
07. Taste of the Whip
08. Bleed for Me
09. Scourging the Crowned King
10. Killing for Recreation
Kesto 39:14
|
Tänä ylitsepursuvan melodisen örinämetallin aikakautena undergroundin syvyyksistä pintaan nousee silloin tällöin myös brutaalimpien musiikillisten arvojen perään kumartavia joukkioita. Tähän kastiin voisi aivan hyvin laskea hollantilaisen Legion of the Damnedin. Tuulimyllyjen maasta ponnistavan yhtyeen debyytti Malevolent Rapture on mellevä yllätys alun ennakkoluulojen jälkeen.
Yhtyeen musiikki on vauhdikkaamman puoleista, raakaa, jopa blackin sekaista thrashia. Biisit ovat pääosin nopeatempoisia runttauksia, mutta keskitempoisempaa kamaa on myös joukossa. Rumpupatteristo tarjoaa munakkaan taustatuen etunenässä riehuville kitaroille. Liiallisesta melodisuudesta bändiä ei voi myöskään syyttää ja tässä tapauksessa se on vain hyvä. Nopeat biisit ovat miellyttävän päällekäyviä ja vetävät otsikoihin maailmanlopun saapumisen. Tämä mielikuva siis kehkeytyy musiikista, en minä tiedä mitä se laulaja lyriikoissaan örisee. Jos jotain vertailukohtia pitäisi heittää, ensimmäisenä mieleeni tulisi kotimainen Thyrane.
Tuomiollisia säkeitä viljellään ahkerasti ankaran thrashin paahtaessa, mutta oraalisesta tulkinnasta vastaava Maurice Swinkels tuo korinoillaan yhtyeen repertuaariin selkeää black-vivahdetta. Artikulaatio on kunnossa, eikä ulosanti ole mitään monotonista rääkymistä. Tyly ääni ja asenne vievät mielikuvat perinteisen thrash-laulajan ohella myös tyypillisen black-vokalistin suuntaan. Miehen metalliset juuret lepäävätkin osittain 90-luvun alussa vaikuttaneessa black-yhtye Bestial Summoningissa.
Soundeiltaan ja yleistunnelmaltaan Malevolent Rapture on melko perinteinen, hyvä ja nykyaikainen metallialbumi. Tarvittavaa säröisyyttä on runsaasti, mutta myös muhkeutta ja jylhyyttä. Ei valittamista tällä osa-alueella, jonka todellakin koen tärkeäksi levyllä kuin levyllä. Suurin valittamisen aihe kohdistuu jonkinlaiseen yksipuolisuuteen. Bändi ei saa ihan kaikkea irti, mitä sävellys- ja soittopuolella olisi tehtävissä. Pidemmän päälle pieni monotonisuuden pilvikin jämähtää auringon eteen. Hyvä pelinavaus tämä kuitenkin on, jatkakaa olkaa hyvät.
04.02.2006, Tero Lassila |
|
