|
01. Dawn of Indifference
02. Nuked To Ashes
03. Oncrushing Advance
04. Conquering a Dead Planet
05. Irrevocable Change
06. Scaffold of Deception
07. Gunpoint Stoicism
08. Bonepile of False Assumptions
09. Relentless Post-Mortem Killing
10. Therapeutic Dirt Nap
11. Mourning Breath
12. Falling Upwards
13. Infidelity’s Eyestabbing Unease
14. Swept From All Existence
15. Lice Crawling Humanity
16. Inescapable Melancholy
17. Digesting Plague
18. Blood Freezing Violence
Kesto: 26:25
|
Watchmaker on kuin teinipoika ensi kertaa eroottisia toimenpiteitä suorittamassa. Tämä brittiläinen ryhmittymä työstää napakkaa death/grindia, mutta jättää esileikit harmittavan vähälle ja hyökkää usein suoraan pöksyihin. Raivoa ja angstia bändistä kuitenkin löytyy, ja erinäiset viitteet kaoottisen black metalin suuntaan tekevät musiikista vieläkin kirskuvampaa. Biisit harvoin ylittävät kahta minuuttia, vaan syöksyvät suoraan vihan ja nopean pieksennän tielle. Blastbeateihin bändi ei kuitenkaan kovin usein kajoa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita muun muassa d-beatin saralla tältä bändin kolmannelta levyltä löytyy.
Usein biisit korkataan auki keskitempoisella jyystöllä, ja juuri tässä kohtaa nousee esiin Watchmakerin teinipoika-aspekti. Kun kuulija alkaa juuri päästä nauttimisfiiliksiin raskaiden riffien kannattelemana, loppuu bändiltä kantti ja maltti, ja sitten taas mennään sata lasissa. Tämä syö biisien iskevyyttä, sillä nyt Erased from the Memory of Man muotoutuu puolen tunnin tasapaksuksi humppasessioksi.
Asennetta yhtyeeltä kuitenkin löytyy, ja biisien nihilistiset nimet eivät ole mitään turhaa rehentelyä Watchmakerin käsissä. Bändin primitiivinen instrumenttien käsittely sekä levyn tuhdit soundit sopivat näihin lyhyihin täsmäiskuihin loistavasti ja laulaja Brian Livoti puhkuu mielipuolista raivoa silmittömään rääkynäänsä. Watchmakerista tuleekin mieleen hieman meidän Rotten Soundimme, vaikkakin nämä britit antavat enemmän piut paut soittotaidoille.
Teinipoika-aspektista huolimatta Erased from the Memory of Man ei ole siis pikkupoikien ja –tyttöjen musiikkia. Bändi tekee hyvää työtä päättömän mesoamisen saralla, mutta miksikään klassikoksi ei levystä ole.
24.01.2006, Antti Klemi |
|
