|
01. Intro
02. Élj Úgy
03. A Zafír égen Túl
04. Számûzött Angyal
05. Az Utolsó Bárd
06. Mágus
07. A Sárkány Õrei
08. Álomvilág
09. Kísértet
10. Vigyázz Rám
11. Csillagszellõ
Kesto: 59:33
|
Aina silloin tällöin tulee mieleen, että mikä mahtaa olla se suuri motiivi unkarilaisten bändien lähetellä levyjään Suomeen arvosteltavaksi. Otetaan nyt kuitenkin huomioon sekin, että valtaosa suomalaisväestöstä ei tajua sanaakaan siitä, mitä solisti laulaa tai ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mitä kansilehdessä lukee. Tältä osin homman pointtia on joskus hyvin hankala tajuta.
Alhana on yksi näistä yhtyeistä jotka luottavat musiikkinsa universaaliin kieleen, Tündértánc on yhtyeen debyyttilevy ja ainakin tällä hetkellä julkaistu ilman virallista levymerkkiä.
Sinänsä ihmetyttää, miksei Alhanaa kukaan rahoita, koska paljon huonommatkin tuotteet saavat yhtiöiden tukea taakseen. Alhanan materiaali on suhteellisen korkealaatuista kevytmetallia, vaikutteita löytyy useista genreistä, mm. selkeitä viitteitä gootti- ja powermetalliin on havaittavissa. Selkein yhtäläisyys nykyaikaiseen goottimetalliin on jo siinä, että bändi työstää materiaalinsa sovitettuna kahdelle solistille. Kuten arvata saattaakin, kumpikin sukupuoli on edustettuna naisvokalistin hoidellessa melodisempaa osastoa, karvaisemman puolen pääasiallisesti hoitaen huuto- ja örinäpuolta.
Materiaali ei ole missään nimessä huonoa, biisit ovat melodisia ja niissä on riittävästi oivalluksia. Alhana ei tarjoa mitään erityisen uutta mutta vanhoista aineksista on onnistuttu kokoamaan sangen hyvältä kuulostava keitos. Vaikka tuotannollisesti ja soundillisesti levykokonaisuus on hieman ohuehko, on tärkein ja oleellisin osuus kuitenkin hyvin hallussa. Solistit osaavat asiansa, naisvokalisointi ei tässä tapauksessa ole ponnetonta kiekumista ylärekisterissä vaan lauluskaala on yllättävän laaja välttäen normaalit metallipuolen naislaulun sudenkuopat. Miessolistin äänenkäyttö on puolestaan hyvää keskitasoa, eikä heittelehdi kumpaakaan suuntaan.
Levyn kappaleet kyllä toimivat, ainoa ongelma täkäläisittäin onkin juuri kielitaidon puute. Minulla ei ole mitään käsitystä, lauletaanko tässä keijukaisista, kukista ja mehiläisistä vai lentääkö sanoituksissa sisuskalut kaaressa pitkin kenttää. Veikkaan ensimmäistä, mutta mitään täsmällistä vahvistusta tästä ei ole. Siksi tätä levyä on suomalaisen hieman vaikea kuunnella tai suositella täällä kenellekään. Vaikka sävellykset ovatkin toimivia, melodisia kokonaisuuksia, yleisesti ottaen levyn anti jää valtaosalle kuulijoista pelkän instrumentaali-levyn asteelle ja Tündértánc onkin varsin hyvä levy, jos sanottavasta ei välitä vaan kuuntelee lauluosuuksia vain melodisina kokonaisuuksina. Valtaosalle tämä ei kuitenkaan riitä, joten sinänsä kohtuullinen musiikkiteos kaatuu käytännössä ilmaisunsa kieleen.
26.01.2006, Turkka Holmqvist |
|
