|
01. To Hell And Back Again
02. Losin' It
03. Hope To See You
04. Unbelievable
05. Sun
06. Homeless
07. Raise Your Voice
08. Upon My Soul
09. Bad Day In Heaven
10. Night Of White Rock
11. (Just A) Melody
|
Saksalainen Mad Max teki 80-luvulla kelvollista perusheviä, mutta neljännellä albumillaan Night of Passion bändi siirtyi melodisemman ilmaisun pariin. Saksalainen versio Bon Jovista ei kuitenkaan räjäyttänyt pankkia ja bändi hajosi 80-luvun lopussa laulajakitaristi Michael Vossin irtisanoutumiseen. Vossi onkin tehnyt näkyvimmän uran Mad Maxin jälkeen vaikuttaen mm. Bonfiressa, Silver –projektin nokkamiehenä sekä Casanovassa. Hunnit yrittivät paluuta vajaalla miehistöllä jo vuosituhannen vaihteessa, mutta nyt kasassa on viimeisen levyn kokoonpano.
2000-luvun Mad Maxissa yhdistyvät yhtyeen molemmat puolet. Levyltä löytyy Unbelievablen kaltaista, suoraan Bongiovin laulukirjasta napattua kasarislovaria sekä rankempaakin rypistystä aloituskappaleen ja nimibiisin malliin. Night of White Rockissa on vielä hienoa Olipa kerran ihminen –soundista urkua. Mitään ainutlaatuista ja omaperäistä Voss ja kumppanit eivät kuitenkaan tarjoa, ellei sellaiseksi laske kristillisiä sanoituksia, jotka välillä hieman vaivaannuttavat. Teksteissä on kyllä ihan varteenotettavaakin pohdintaa, kuten Bad Day In Heaven –kappaleessa, jossa todetaan, että huonokin päivä taivaassa on parempi kuin hyvä helvetissä. Tällä siis tarkoitetaan länsi- ja kehitysmaiden eroja, ei mitään Jesse –juttuja.
Mad Max tuskin tulee herättämään edes sen suuruista kiinnostusta kuin aktiivi-aikoinaankaan. Arvostelin taannoin Casanovan paluulevyn ja siihen verrattuna Night of White Rockilla on kuitenkin enemmän toivoa. Biisit saisivat vain olla tarttuvampia. Loppukaneetiksi kuitenkin, että kaikkien 80-luvun tusinabändien ei tosiaankaan tarvitsisi yrittää paluuta.
20.01.2006, Mika Penttinen |
|
